Snowflakes seikkailu 27.8.2016

Pro-sarjassa Rajavillien joukkueen muodosti Markuksen ja Jarin duo, joista molemmille kyseessä oli vuoden ensimmäinen multisport -startti. Samalla kokoonpanolla viime kesänä Mesikämmen Challenge ei mennyt kaikilta osin aivan putkeen, joten valmistautumiseen ja reitin suunnitteluun päätettiin panostaa tällä kertaa normaalia enemmän.

Virallinen tavoite oli ainoastaan ehjä suoritus ja toimia hyvänä valmistautumisena kohti Lost in Kajaania. Heinolan kasvateille kyseessä oli kuitenkin kotikilpailu ja melko tutut maastot, joten kyllä kai molemmilla sijoitus tavoitteetkin olivat melko korkealla. Jarilla edellisestä kunnollisesta kisastartista oli aikaa lähes vuosi, joten menohaluja oli kertynyt.

Jos on tehnyt oman maksimin ja maalissa edellä on 10 kovempaa joukkuetta niin eipä sille mitään mahda. ...mutta tottapuhuen kyllähän tuo kotikenttäetu ja luotto omaan kuntoon toi myös menestysodotuksia, ei sitä voi kieltää. :) -Jari-

Heinola - Vierumäki

Valmistautuminen sujuikin todella hienosti, Markuksen viikko meni säätäessä pyörän uuden voimansiirron kanssa, varsinkin eturattaiden metsästys kiristi hermoja. Jarilla puolestaa alkoivat vaihteet hyppimään takapakassa treenilenkillä viikko ennen kisaa ja samalla meni ketjukin poikki. Kisaviikolla pyörän huolellinen putsaus, läpikäynti, ketjujen korjaus ja takavaihtajan vaijerin säätäminen. Kaikki näytti hyvältä pikku testiajossa. Pari päivää ennen kisaa vielä lyhyt maastoajelu ja ketju taas lähes poikki. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että isoimman eturattaan yksi piikki oli ottanut osumaa ja kääntynyt 90-astetta sivuun. Taittuneen piikin katkaisu näytti auttavan ja kaikki toimivan, joten sillä mentiin.

Vielä viimeisenä iltana Markuksen pyörän takapakka osoittautui olevan kovin löysällä testilenkillä Heinolassa. Työkalut toki kotona Lappeenrannassa, joten avuksi Google. Hakusanat "maastopyöräily Heinola" tuotti osuman samalta kadulta, joten puhelin käteen illalla puoli yhdeksän aikaan ja tuntia myöhemmin takapakka oli kiristetty.

Olis kai tuon voinut toisinkin hoitaa, mutta onneksi kaikki tuli kuntoon Heinola MTB Clubin avustuksella - kiitos! -Markus-

Aamulla Kialla Vierumäelle hyvissä ajoi - kartat käteen ja kuplahalliin suunnittelemaan reittejä. Reittisuunnitteluun käytettiin aikaa reilusti, pisimpiä MTB välejä laskettiin moneen kertaan. Etukäteen olimme jo arvailleet melonnan olevan PRO-sarjassa aivan kilpailun alussa, jotta kalusto vapautuu muiden sarjojen käyttöön. Samoin olimme alueen karttoihin tutustumalla arvanneet rullaluistelureitin ja bonganneet netistä alueen suunnistuskarttoja.

Maastopyöräilyn reittisuunnitelma muotoutui lopulta melko suoraviivaiseksi, pientä single trackkiä mahtui matkalle moniin muihin seikkailuihin verrattuna hyvin paljon. Muutamille pätkille valitsimme kuitenkin tiekiertojakin.

Rakennuspalapeliä ja enduroa

Urheilukentällä prologin läystäkkeestä rakennusten muotoja tunnistaessa lähdimme nopeasti Scandicin suuntaan ja matkalla haettiin vielä loppujen rastien sijaintia ja päätettiin kolmen rastin jälkeen lähteä hakemaan melontarastit. Melontarasteja haettiin vastapäivään, lähinnä sen takia että yhden rastin sijainti oli vielä tunnistamatta vesille siirryttäessä, mutta sen sijaitseminen Valkjärvellä oli poissuljettu. Rastit löytyivät ja vauhti oli varsin ripeä. Prologista maastopyöräilyyn kakkosena pari minuuttia kärjestä.

Karttapalojen summittainen asento aiheutti pientä päänvaivaa.

Satuimme valitsemaan melontasuunnan hyvin, sillä sopiva paikka parille metsäkankaan ylitykselle oli paljon helpompi katsoa meidän tulosuunnasta, kuin vastakkaisesta.

MTB:n ykkösrastilla oli tarjolla endurouraa, missä ohitimme varsin nopeasti osuudelle kärjessä lähteneen B12 - Powerwalking Group joukkueen. Pari leimaa uran varresta ja kakkosrastin kautta pitkälle 2-3 rastivälille, jonka loppupuolella tunkkasimme pätkän hakkuuaukealla. Rastin jälkeen metsätielle tullessa B12 tuli vastaan, he olivat tehneet tähän eri reitinvalinnan. Mutta olimme selvästikin kasvattaneet keulaa heihin nähden.

Tästä paineltiinkin 5-rastille asti Juustopolkua pitkin, joka on tullut vuosien saatossa tutuksi molemmille. Matka eteni vauhdilla ja suorittaminen oli tehokasta ja määrätietoista. Salijärvien välissä suolla kuulimme olevamme noin 10 minuuttia ratamestarin aikataulua edellä ja seuraavia joukkueita ei näkynyt edes rastilta pois lähtiessä.

Tässä vaiheessa tuntui kaikki todella helpolta. Voitto tuntui jo varmalta ja oli vaan hirmuinen halu repiä eroa takana tuleviin. -Markus-

Kisa jännäksi

Pari kilometriä questin jälkeen Jarin pyörä rusahti ja paukahti - ketjut katki ja etuvaihtaja aivan solmussa eturattaiden välissä. Edellisillan keskustelu ja juttu Porin Raastosta muistui heti mieleen - nyt taistellaan. Päätöksen tekeminen kesti noin 20 sekuntia ja matka jatkui yhdellä maastopyörällä ja yhdellä potkupyörällä. Tasaisilla Jari tarrasi Markuksen olkapäästä kiinni ja ylämäissä juoksi.

Lukusuositus: Nummelan pojat @ Porin Raasto

Oli se kyllä aika epäuskoinen tilanne, kun huomasi missä kunnossa etuvaihtaja oli. Se oli pakosti haljennut/vioittunut edellisen viikon osumista, koska nyt se vain antoi periksi pururadalla isommalle vaihtaessa. No onneksi kävi nyt eikä Kajaanissa. Vaikka sitä ei ääneen sanottu, itselläni kävi myös samantien mielessä edellisen illan keskustelu. Se oli todella hyvä, että Nummelan poikien raportti Porin Raastossa tuli luettua juuri edellisenä päivänä. Tätäkään ongelmaa emme jääneet sen enempää ihmettelemään tai surkuttelemaan ja ei siinä tilanteessa montaa sanaakaan taidettu vaihtaa. Ei muuta kuin täysiä eteenpäin. Markus teki hienoa työtä hinatessa minua tasaisilla, itse juoksin ylämäet niin kovaa kun pääsin ja alamäessä haettiin muna-asentoa. -Jari-

Vieläköhän tuosta taittelisi toimivan vaihtajan? :)

Parin rastin kautta vaihtoalueelle - vajaa minuutti aikaulua perässä, joten noin 10 minuuttia menetettiin johtoa. Olimme kuitenkin edelleen kärjessä. Rullat jalkaa, sauvat käteen ja kohti osuutta, jonka piti olla meidän vahvinta osaamistamme.

 Rullaluistelureitin vihjeitä tulkkaamassa. Kuva: Snowflakes

Markuksen reidet olivat kuitenkin väsyt Jarin kiskomisesta, joten rullista ei saatua kaikkea irti. Rastit kuitenkin löytyivät vihjeiden avulla ja vaihdon kautta suunnistamaan.

Jos itsekin olin syönyt pyörän kanssa mäkiä juoksiessa ylimääräistä energiaa, oli selvää, että Markus oli sitä ainakin tehnyt. Rauli-myrskyn tuulet alkoivat entistä enemmän puhaltamaan, joten rullaluisteluun lähtiessä sanoin Markukselle, että minä vedän koko luistelun. Molemmat olemme pelanneet juniori-ikäluokat jääkiekkoa ja harrastaneet sitä vielä aikuisiälläkin, joten luistelun tiesimme olevan meidän vahva laji, jossa emme tulisi ainakaan aikaa häviämään. Alkuperäinen suunnitelma oli, että jos luisteluosuus on selkeää, voimme siinä iskeä ja pitää kovaa vauhtia. Pyörän hajoamisen johdosta tavoite muuttui hyvän matkavauhdin ylläpitämiseen. -Jari-

Kilpailun aikataulussa juoksuun oli varattu lähes 2 tuntia aikaa, mutta materiaalin mukana saadun kartan reitti oli vain 6-7km. Tästä oli helppo päätellä, että questiksi merkityllä kakkosrastilla tulisimme saamaan toisen kartan.

Jukola -84

Ratamestarin valinta ei ollut aivan uusinta uutta, vaan vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. 4-5 osuuden kartasta kävimme kiertämässä rastit 1-2 ja 5-7. Jukola suunnistukseen lähtiessä päätimme, että etenemme todella varmasti, mikä tarkoitti pääosin reipasta kävelyä ja joidenkin osuuksien kevyttä juoksemista. Rauhallisella ja varmalla etenemisellä saattaisimme hävitä minuutteja, mutta se pienentäisi isojen virheiden ja päättömän säntäilyn riskiä.

Jos tällä tarkkuudella löydämme rastit ja joku tulee ohitse niin sille ei sitten vain voi mitään. -Jari-

Ensimmäiselle rastille osuimme varsin hyvin viereisen nyppylän kautta. Ensimmäiseltä rastilta lähtiessä kaivoimme repusta pyöräilyosuuden karttaa, jonka olisi pitänyt olla siellä. Ei ollut. Turhan kapea katse kartassa ja pientä epävarmuutta kartalla olevien urien kunnosta, joten lähdimme suoraan kohti kakkosta. Jälkikäteen ajateltuna kierto eteläisten urien kautta olisi varmasti ollut nopeampi. Rastivälille osui paljon puskaa ja lähes läpikulkematonta tiheikköä. Itse rastia haimme aivan rastiympyrän reunoilla usean minuutin ajan viereisiltä kiviltä useaan kertaan vauhtia hakien. Lopulta Jarin tarkka suunta vei meidät rastille.

Neljättä rastia (J2.6) kohti kiivetessä rupesi takaa kuulumaan jo toisten joukkueiden äänet, jotka toivat hieman lisää potkua omiinkin jalkoihin. Pieni koukku tällekin rastille ja ennen viimeistä Jukola-rastia näkyi takana jo seuraava joukkue lähietäisyydellä. Suon yli golfkentän reunaan ja jalalla koreasti viimeisille rasteille. Vanhan hyppyrimäen luona vielä boulderointia, missä Markukselle iski kramppi pohkeeseen. Onneksi käsissä voima riitti pitämään miehen seinällä ja sakkokierrokselta vältyttiin.

Loppujuoksun aikana Jari tsemppasi kovasti ja itse tulin minkä jaksoin. Jalat olivat kyllä todella jäykät ja väsyt fillariosuuden jälkeen koko loppukisan. Onneksi tämä riitti. -Markus-

Jari boulderoimassa viimeisellä questilla ennen maalia.

Viimeisen Jukola rastin jälkeen saimme revittyä eroa takana tuleviin. Maalissa sitä oli lopulta noin kolme minuuttia. Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä ja kisa palveli varmasti hyvin valmistautumista Kajaanin pitkään vuorokauteen.

Kiitoksia hiutaleille järjestelyistä, jotka toimivat taas hienosti. Ja opiston maastothan ovat aivan priimaa.

Palkintojen jaossa. Kuva: Snowflakes

Maalissa ajassa 5h 15min 30sek. Matkaa kertyi noin 62km.

Prologin juoksu 27min, 4km.
Melonta 33min, 4km.
MTB 2h 1min, 31km.
Rullaluistelu 34min, 12km.
Suunnistus 1h 34min, 11km.

Minuutin tallennusvälin takia reitti hieman kulmikas, mutta valinnat selvinnee.

Avanti Night Challenge 13.-14.8.2016

Karkkilassa järjestettyyn ensimmäiseen Avanti Night Challenge -yöseikkailuun Rajavillit starttasi sekasarjaan Johannan ja Antin voimin. Matkalla käytiin tankkaamassa viimeiset energiat vielä läheiseltä huoltoasemalta. Kisapaikalla normaalit pyöränsäädöt, varustevälppäykset ja materiaalin kimppuun. Tällä kertaa oli hieno huoltoalue sisätiloissa ja meillä oli ihan oma huoltokarsina ja nimikoituna vielä! Karttojen parissa meni yllättävän paljon aikaa rastiympyröiden etsimisessä monesta eri kartasta ja reittikirjan tulkinnasta minne pitää mennä ja missä järjestyksessä. Viimeiset välppäykset varusteisiin käytiin vasta karttojen tutkimisen jälkeen.

Karttojen kimpussa. Kuva: Avanti Adventure

Rajavillit ennen starttia ja oma huoltokarsina.

Huoltoalueen vilinää ennen kisaa. Kuva: Avanti Adventure. 

Lähtö tapahtui klo 23 fillarin ja mopon perässä juosten sillan alle, jossa odotti kilpasarjan joukkueilla kolme karttaa. Yksi oli peruskartta, toinen frisbeegolf-kentän kartta ja kolmas ikivanha kartta. Hetki sijoiteltiin karttoja oikeisiin paikkoihin ja hahmoteltiin rastien sijaintia. Ilmiselvää oli, että joukkue tulee jakautumaan tässä vaiheessa, kun kerran sen sai tehdä. Antti lähti hakemaan kauimpana olevia vanhan kartan rasteja melontakartan turvin. Yksi toisen suunnan rasteista piirrettiin Johannan karttoihin, kun toisten karttojen rastit olivat sillä suunnalla.

Lähtö on tapahtunut! Kuva: Avanti Adventure

Prologikarttojen tutkailua. Kuva: Avanti Adventure. 

Rajavillit maastoutuivat prologin alkuun. Kuva: Avanti Adventure. 

Pienellä haparoinnilla molemmat selvisivät omista rasteistaan ja Johanna tuli vaihtoon pari minuuttia Antin jälkeen. Pikatarkistus koodeista, ja matka sai jatkua. Tässä vaiheessa meille ilmoitettiin, että oltiin ensimmäiset pyöräosuudelle lähtijät. Kaikkiaan vaihdossa oli tässä vaiheessa kaksi muuta kilpailijaa eri joukkueista.

Pyöräosuus lähti mukavasti käyntiin, mitä nyt pullaute-kartta aiheutti pieniä ylimääräisiä seikkailullisia elementtejä joidenkin tie- ja polkumerkintöjen osalta. Välillä kun kunnon tieksi merkitty ura olikin täysin umpeen kasvanut puska. Yhteistyöllä oikea suunta säilyi ja rastit löytyivät. Ensimmäisen kerran muiden kisailijoiden valoja näkyi pyöräilyn kakkosrastilta takaisin pellon reunaan tullessa ja seuraavan kerran vasta viitosrastin jälkeen kun päätettiin mennä pidemmällä tiekierrolla kuutosrastille. Kuutosrastilta matka jatkui reittikirjan mukaisesti rastille nro 9 ja questeille.

Quest-rasteille saavuttiin ensimmäisenä ja hyvillä mielin. Vuorossa oli suppailua, yhdellä SUP-laudalla ja melalla per joukkue. Tekniikka vaihtui ja kehittyi huippuunsa vasta viimeisellä rastivälillä, mutta hyvin selvittiin. Eikä kaaduttu kertaakaan! Oli aika erilaista olla järvellä pimeällä, kun lampulla juuri ja juuri näkee missä ranta menee, saatikka etsiä jotain saarta. Ja lepakoita lenteli veden yllä.

Seuraava joukkue oli juuri saapunut quest-rasteille kun saatiin oma suppailu suoritettua. Toisena tehtävänä oli swim-run neljän rastin verran. Molempia meistä arvelutti lähteä uimaan lampun akkujen kanssa, joten oltiin tylsiä ja juostiin kaikki rastit maita pitkin kun sellainenkin mahdollisuus oli tarjolla. Antti kokeili kapean salmen yli kahlausta kertaalleen sillä seurauksella, että Johanna pääsi kiskomaan mutapohjaan polvea myöten uponneen seikkailijan takaisin kuivalle maalle.

Swim-runin nelosrastia haravoitiin hyvässä sumussa oikeasta notkosta ja läheisestä mäenrinteestä lähes 20min ajan rastia löytämättä, ennen kuin luovutettiin ja tultiin pois. Maalissa kuultiin, että rasti oli ollut väärässä paikassa. Tämä turha etsintä kiristi hieman hermoja takaisin pyörän selkään hypätessä. Lisäksi tässä vaiheessa oli hyvin selvää, että koko reittiä ei ehditä aikarajan puitteissa käydä - vaikka etenimme edelleen koko kisaletkan kärjessä.

Suppailemaan! Kuva: Avanti Adventure

Swim-runiin lähdössä. Kuva: Avanti Adventure. 

Jokin joukkue järvellä suppailemassa. Oli pimeää. Kuva: Avanti Adventure. 

Jo heti seuraavalla pyörärastilla eli kympillä oli taas quest. Ensimmäinen ohje käski kulkea riista-aidan reunaa metsän puolella 400m kaakkoon. Selvä, pyörät kainaloon ja menoksi. Seuraava ohje oli viemäriputken päässä ja kehotti menemään putken läpi leimaamaan ja sen jälkeen jatkamaan matkaa. Putkeen mahtui juuri ja juuri pyörää edellä työntäen, oli liukasta, asento hyvin kumara, eikä se fillari suoraan tahtonut kulkea. Läpi päästiin ja matka jatkui eteenpäin.

Vähän kerrassaan alkoi vaikuttaa siltä, että pullaute-kartta yhdessä hiipivän unen puutteen kanssa alkoi vaikuttaa kartanlukijan toimiin. Muutamankin kerran otettiin volttilähtö oikealle uralle (tai pusikkoon), sekä kartoitettiin rastin ympäristöä uudelleen. Suurta ajanhukkaa ei onneksi tullut, kun yhteispelillä saatiin kartturille tietoon olet tässä -piste ja matka pääsi jälleen jatkumaan oikeaan suuntaan.

Aamu alkoi valjeta pyörärastin 12 jälkeen. Samoin sumu alkoi haihtua ja näkyvyys parantua huomattavasti. Vaihdossa oltiin kisasarjan ensimmäisenä edelleen, vaikka oltiin varmoja että miesjoukkueet tulee takaa ohi ja kovaa. Vaihdossa meille kerrottiin, että viimeinen juoksuosuus jää kokonaan pois, eli seuraava melonta olisi viimeinen pätkä ennen maalia.

Johanna oli ehtinyt jännittää jo aiemmin matkalla melontaa. Virtaava joki, inkkari, Antilla ei virtaavan veden melontakokemusta ollenkaan. Lähtökohdat olivat suorastaan hyvin mahdolliset tahattomalle uintireissulle. Fiksusti jätettiin kaikki ylimääräiset akut pois matkasta ennen melontaa, eikä lamppua enää tarvinnut päällä pitää. Kanootti haettiin joen toiselta puolelta tehdasalueelta ja sen olisi voinut laskea jokeen tikkaita myöten. Mutta kun ohjeissa oli pakollinen rantautuminen ison pudotuksen takia ennen melonnan ykkösrastia, eikä matkaa sinne ollut maitse kun jokunen sata metriä, niin päätettiin kantaa kanootti rastille asti.

Tehtävä numero yksi melonnassa: Kuinka saada kanootti siltana toimivan rakennuksen läpi. Kuva: Avanti Adventure. 

Matkalla melonnan ykköselle aamun valjettua. Kuva: Avanti Adventure

Ensimmäisen rastin jälkeen vesille. Alkuun pääsi melomaankin kun edessä oli leveämpää väylää. Toinen pakollinen rantautuminen seuraavan pudotuksen takia oli puolivälissä melonnan kakkoselle. Tämän jälkeen joki muuttui kapeammaksi, oli enemmän puita joessa väisteltävänä ja yli nostettavana, sekä paikka paikoin virtapaikkoja kivikoineen. Lähtökohtiin nähden meni todella hyvin! Vastoin odotuksia ei kaaduttu ollenkaan, ja melonta oli eteenpäin vievää, kun kiviä onnistuttiin hyvällä prosentilla väistelemään, samoin kuin puita. Mukava pätkä kaiken kaikkiaan. Melonnan kakkosella, johon kanootit piti jättää, opastettiin järjestäjät rastille kun heillä ei ollut karttaa. Kanootti maihin, leimaamaan ja kahlaten joen yli kohti M5-rastia. Rasti löytyi hyvin mäen päältä ja loppukiri maaliin juosten alkoi.

Maalissa oltiin 06:45 ensimmäisenä kisasarjan joukkueista, matkaa kertyi noin 71km. Sekasarjan voitto lähes 40min marginaalilla seuraavaan. Suoritus oli joukkueena hyvä, isoja suunnistusvirheitä ei tullut ollenkaan, vain pientä hapuilua. Prologista ja melonnasta pisteet järjestäjille, oli mukavan erilaista. Kisa oli kokonaisuudessaan hyvin järjestetty aina huoltoalueen sisätiloista ja reitistä lähtien, päättyen lämpimään saunaan ja lattiamajoitusmahdollisuuteen kisapaikalla. Mikäli kisalle on jatkoa luvassa, suurella todennäköisyydellä ollaan ensikin vuonna jollain kokoonpanolla lähtöviivalla.

Maalissa! Kuva: Avanti Adventure

Sekasarjan kolmen kärki. Kuva: Avanti Adventure

Kisasivut
Tulokset
Avantin kuvagalleria


-Johanna & Antti