Rajavillit Mix @ MM-rogaining, Kiilopää. 22.-23.8.2015

Joukkueen muodostuminen

Alunperin Rajavilleiltä MM-kisoihin oli lähdössä yksi nais- ja kaksi miesjoukkuetta. Johannan kisakaveri vaihtui kevään ja kesän aikana useaan otteeseen terveydellisistä syistä johtuen. Viimeinen muutos tuli pari viikkoa ennen kisaa, jolloin Johanna kääntyi Jarin puoleen, jonka alunperin ei pitänyt Saariselälle edes lähteä. Jari sai onneksi järjestettyä työ- ja perheasiat niin, että lähtö Saariselälle mahdollistui ja näin Jarista tuli Rajavillien naisjoukkueen varavaranaisen varamies. Samassa yhteydessä joukkue muuttui naisjoukkueesta sekajoukkueeksi, eli Rajavillit Mix:ksi.

Kyseinen kilpailu oli meille molemmille ensimmäinen 24h kestänyt rogainingkisa. Lyhyempiä rogainingkisoja Johannalla oli ennestään Jaria enemmän plakkarissa, mutta ei laji Jarillekaan mitenkään täysin uusi ollut. Jarilla 24h kisoista oli kokemusta seikkailukisojen puolelta, kun taas Johannalle tämä oli ensimmäinen yhtenäinen vuorokauden mittainen koitos. Jalkojen päällä meistä kumpikaan ei ollut ennen tätä liikkunut vuorokautta putkeen, joten kysymysmerkkejä tulevasta koitoksesta oli ilmassa. Kilpailutaktiikaksi sovimme rennonletkeän meiningin ilman turhaa hampaat irvessä puristamista. Toki parhaamme lähtisimme tekemään, mutta samalla hakemaan myös elämyksiä.

Joukkueet ennen kisaa: Rajavillit 2, Rajavillit 1 ja Rajavillit Mix

Saariselälle saapuminen

Saariselälle tiimimme starttasivat jo torstai-iltana Markuksen ja Riikan kanssa ja Tervolassa vietetyn yön jälkeen porukka saapui perjantaipäivällä Saariselälle. Näin ollen perjantaina olikin hyvää aikaa hoitaa ilmoittautuminen, viedä teltat valmiiksi reitinsuunnittelualueelle ja käydä heittämässä treenilenkki harjoituskartalla. Tämä harjoituskartalla käynti koettiinkin erittäin hyväksi ratkaisuksi kaikkine pummeineen ja se antoi hyvän mielikuvan siitä, mitä asioita kisakartalta löytyy ja mitä ei.

Kilpailupäivän aamu

Koska kilpailu starttasi vasta klo: 12 ja karttoihin pääsi käsiksi klo: 9, ei aamulla tarvinnut herätä onneksi ennen kukonlaulua. Herätyskellojen soidessa klo 7:00 oli ohjelmassa tukevan aamupalan nauttiminen, kisavaatteiden pukeminen ja tarvittavien varusteiden siirtäminen kisateltalle. Ennakkoon olimme pohtineet kannattaako reitti jakaa kuinka moneen osaan ja missä viettäisimme yön pimeimmät tunnit. Tämän pohdinnan lopputulemana olimme päätyneet kahteen tai kolmeen lenkkiin ja yöhön tunturissa. Lopulliset ratkaisut päätimme kuitenkin jättää kisakartan ja reittisuunnitelman kerrottavaksi, ne kertoisivat mikä lopulta olisi järkevää.

Reitin suunnittelua

Kun klo: 9:00 saimme kisakartat käsiimme, alkoi teltan uumenissa intensiivinen reitinsuunnittelu. Kartalle alkoi muodostua kohtuullisen helposti kaksi lenkkiä. Toinen joka kiersi kisakeskuksen länsi- ja eteläpuolella ja toinen joka kiersi pohjoisen ja idän kautta. Länsipuolen lenkin mitaksi kertyi noin 35km ja itäpuolen lenkiksi vajaa 50km. Tämän lisäksi teimme jälkimmäiselle lenkille pari erilaista reittivaihtoehtoa ja muutaman eri variaation maaliin saapumiseksi reitin äärilaidasta riippuen jäljellä olevasta ajasta. Kaiken kaikkiaan reitille tuli matkaa n. 80km ja lisälenkkeineen noin 100km. Reitin suunnittelua vaikeutti oikean etenemisnopeuden arviointi kilpailumaastossa. Tästä vaikeudesta kertonee meidän ensimmäiseksi kaavaillun, länsipuolen lenkin "aika tarkka" aika-arvio: 6-9 tuntia.

Lopullinen suunnitelmamme oli siis kiertää ensin alempana, metsäisemmässä, mutta ennalta arveltuna nopeakulkuisessa maastossa valoisan aikaan lyhyempi lenkki. Ajattelimme, että tällä osuudella pystymme halutessamme juoksemaan pidempiäkin pätkiä maaston ja jalkojen sen vielä salliessa. Ensimmäisen lenkin jälkeen suunnitelmissa oli palata illan hämärtyessä kisakeskukseen syömään ja hakemaan varustetäydennystä ja jatkaa tämän jälkeen jälkimmäiselle pidemmälle lenkillä kisakeskuksen itäpuolelle. Tämä lenkki koostui alkumatkan tunturimaastosta, jossa meidän oli tarkoitus viettää pimeän aika ja loppupuoliskon alemmasta metsäisemmästä maastosta, jonne aioimme palata taas valon lisääntyessä. Miettiessämme ennakkoon meidän joukkueen maastovalintaa yösuunnistukseen, tunturimaastoa puolsivat seuraavat argumentit:

• Paljon nousuja -> Ei tuoreenakaan juostaisi
• Paljon kivikkoja -> Ei valoisassakaan juostaisi
• Pidemmän aikaa valoisaa -> Lamppujen tarve vähäisempää
• Maaston muodot selkeitä ja isoja -> Helpottaa suunnistamista
• Näkyvyys hyvä -> Rastien heijastimet näkyvät kauas
• Lämpöisempi ilma -> Ei tule niin helposti kylmä
• Vähemmän jokien/purojen ylityksiä -> Kengät pysyy kuivempina mikä taas vähentää palelua
• Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Maisemat -> Kun kerran Saariselälle asti raahaudutaan, niin pitäähän tunturimaisemia käydä katsomassa ja mikäpä sen hienompaa kuin katsella maisemia tunturin laelta auringon laskiessa ja noustessa.

Viime hetken paniikki

Vaikka suunnitteluaikaa olisi kuinka paljon tahansa, niin aina tuntuu tulevan kiire ennen lähtöä. Kun reitti saatiin piirrettyä ja kiireellä kamat pakattua ja laitettua valmiiksi yötaukoa varten, olikin jo aika siirtyä lähtöalueelle. Ennen lähtöalueelle sisälle menoa tarkastettiin järjestäjän toimesta vielä EA-paketit ja sinetöidyt hätäpuhelinpussit. Johanna ehti vielä panikoimaan ensimmäisen reittimme toimivuutta ja sitä, pitäisikö sitä muuttaa. Päädyimme kuitenkin pitämään kiinni suunnitelmasta ja lähtemään liikkeelle suunnitelman mukaisesti. Sovimme kuitenkin, että matkan aikana voimme muokkailla suunnitelmaa vielä tilanteen mukaan ja mikään kiveen hakattu se ei ole. Kun sävelet olivat selvät kisaa varten, oli aika nauttia vielä hetki lähtötunnelmista ja toivottaa toisillemme hyvää kisaa.

Lähtökarsinassa odottelemassa innokkaina maastoon pääsyä. Kartta oli kokoluokkaa lakana.

Haparoiva alku

Lähtökellon soidessa suuntasimme suunnitelmien mukaisesti kohti länttä. Alun etenemistahti oli kevyt hölkkä / kävely ylämäkeen. Kiireisemmät saivat mennä edeltä, mutta ei meillä mitään tarvetta ollut jäädä jonon jatkoksikaan. En tiedä menikö alku karttaan totuttelussa vai mistä johtui, että ensimmäisillä rasteilla hapuilimme hieman rastien otossa. Heti ensimmäiselle rinteessä sijainneelle 78 rastille teimme pienen koukun rastin otossa, kun pudotimme itsemme liian alas rinteessä ja jouduimme kiipeämään takakautta rastille. Seuraavalle kummun päällä sijainneelle 73:lle menimme alhaalta hitusen ohi ja otimme rastin takaviistoon kummun päältä. 32 löytyi lammen takaa, takakautta lammen ympäri kiertämällä. Alkumatkan isoin koukku tehtiin neljännelle 52 rastille. Meidän oli tarkoitus hakea rasti isommalta uralta erkaantuvan polun mutkasta. Missasimme kuitenkin tämän pienemmän polun ja jatkoimme matkaa liian pitkälle. Onneksi Johanna sai meidät nopeasti kiinni kartalta ja osasimme korjata kulkuamme oikeaan suuntaa.

Ensimmäiset haparoidut 4 rastia

Maasto vaihteli kivikkoisista rinteistä..

..lähes aluskasvuttomiin alueisiin.

Reittisuunnitelman räjäytys

Alkukankeudet voitettuamme jyrkässä rinteessä sijainnut 83 rasti osui lopulta telkkänä pönttöön. Rastilta laskeuduimme alas joen varteen, jossa pidimme ensimmäisen lyhyen huoltopaussin. Johanna oli alkumatkalla saanut jalkoihinsa jo ensimmäiset rakkojen alut joihin hän liimaili rakkolaastareita ja sillä aikaa Jari tutkaili reittikartan tarjoamia vaihtoehtoja. Alkumatkan rastit olivat pienistä rastinottokoukuista huolimatta napsuneet kohdilleen suurin piirtein puolen tunnin välein, joten olimme ehtineet taittaa matkaa vasta noin 2,5 tuntia. Hyvästä alkuvauhdista johtuen tulisimme olemaan samaa kyytiä hash houselle jo ennen kuuden tunnin täyttymistä ja sitä emme missään nimessä halunneet. Niinpä seuraavalle 94 rastille joen vartta suunnatessamme teimme samalla uutta reittisuunnitelmaa. 94:ltä päätimme suunnata kohti lounasta rastille 64, sen sijaan, että olisimme lähteneet reittisuunnitelman mukaisesti kaakkoon rastille 22.

Uusi suunta

Suuntana rasti 94.

Kisan syvin ja levein joki, jonka ylitimme. Tolosjoessa vettä oli ylityskohdassa polveen asti. Kepakko oli hyvänä tukena.

Varmaa etenemistä

Seuraavat rastit 64, 44, 42, 37 napsuivat varmasti kohdilleen ja matka taittui kuin itsestään. Helpoilla osuuksilla puhetta riitti ja juttu luisti, mutta rastin otoissa ja muissa tarkkuutta vaativissa kohdissa kohdistimme kaiken keskittymisemme suunnistamiseen. 37:n jälkeen pidimme joen varressa hyttysten syötävänä lyhyen tauon Johannan täydentäessä ensimmäisen kerran repun juomapussia ja Jarin tanssiessa vieressä ripaskaa hyttysiä huitoen. Tästä matka jatkui yhtä varmasti kuin ennen taukoa rastien 96 ja 82 kautta kohti 33 rastia. Tämä rastiväli oli ensimmäinen kerta kun matkan rasitukset alkoivat hieman tuntumaan. 82 rastilta metsäautotielle saapuessamme yksi Johannan rakoista puhkesi ja meno alkoi tuntua vaivalloisemmalta, eikä kisaa ollut takana kuin vasta 6h. Jalan turruttua matkaa päästiin jälleen jatkamaan kevyesti hölkäten. Rastille 33 teimme turvallisen reitinvalinnan hakien lähestymissuunnan rastin pohjoispuolelta. Siitä huolimatta teimme rastin otossa pienen mutkan varmistellessamme rastin sijaintia. Rasti 80 osui taas varmasti kohdilleen, mutta lenkin viimeisen 74 rastin otossa teimme rastiympyrässä pikku mutkan, kun joen vastarannalla ollut venäläispariskunta viittoi rastin olevan kahden mäen välissä. No ei ollut, vaan rasti oli vastakkaisella puolella kumpua jossa olimme seisoneet. 74:lta hölkkäilimme hiihtouraa pitkin aika hyvää vauhtia hash houselle viettämään taukoa.

Viimeiset rastit ennen Hash housea

Matkan aikana saatiin alittaa useampi poroaita

Suoraa uraa kohti Kiilopäätä ja hash housea!

Taukoturaamista Kiilopäässä

Kaiken kaikkiaan meillä meni ensimmäiseen lenkkiin 8,5 tuntia. Kiilopäälle saavuttuamme painelimme ensin hash housen suojiin, jossa järjestäjien tarjoamat makaronilaatikko, leipä ja mehu maistuivat erinomaisilta. Hash housessa kulutimme kaiken kaikkiaan 15 minuuttia. Ruokailun jälkeen hölkkäilimme teltalle, jossa vaihdoimme kuivaa paitaa päälle, täydensimme eväsvarannot ja pakkasimme lamput yötä varten. Lisäksi Jari pakkasi varalta mukaan ohuet housut ja tuuliliivin, jos yöstä tulisi kylmä. Otimme myös tunturimaastoa varten yhden parin teleskooppisauvoja mukaan. Kaiken kaikkiaan telttareissuun kului matkoineen ja pakkaamisineen toiset 15 minuuttia.

Teltoilta tullessa pysähdyimme vielä kisatoimiston viereen täydentämään vesivarantoja. Jarilla oli repussa käytössä 2 litran poikittaissuuntainen juomasäiliö. Hyvää siinä oli matala painopiste repun pohjalla ja minimaalinen pystysuuntainen hölskyminen. Huonoa taas se, että koko reppu täytyi tyhjentää, kun pussin halusi ottaa pois repusta ja täyttää. Onneksi täyttämistä ei tarvinnut tehdä kuin tämän yhen kerran kisan aikana. Vesipisteellä painimiseen meni kaiken kaikkiaan 10 minuuttia. Kun lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Kiilopään huippua totesimme, että Jarin täytyi vielä kerran järjestää repun sisältö uudestaan, koska repun ulkopuolisien kuminauhojen alla oli liikaa painoa ja ne pomppivat inhottavasti ylös-alas. Näinpä otimme vielä yhden 5 minuutin tauon päästyämme tunturissa puurajan yläpuolelle. Jarin pakatessa vielä kertaalleen reppuaan, kaiveli Johanna kameran esille ja kuvaili tuntureiden taakse laskevaa aurinkoa.

Auringonlaskun aikaan tunturissa

Repun pakkausta

Matka etenee vielä hymyssä suin!

Maisemareittejä auringon laskussa

Toisen lenkin ensimmäisenä rastina ohjelmassa oli Kiilopään viereisen huipun kupeessa sijainnut rasti 77. Sieltä jatkoimme Kiilopään huipun kaakkoispuolella sijainneelle 91 rastille. Tässä vaiheessa mietimme reitinvalintaa ja molemmat olivat sitä mieltä, että "paras" reitti olisi ehdottomasti Kiilopään huipun kautta. Tämä ei johtunut niinkään siitä, että reitti olisi ollut optimaalisin, vaan siitä, että kun kerran tänne saakka ollaan tultu, niin pitäähän alueen korkeimmalla kumpareella käydä katselemassa maisemia. Tämä kuului nimenomaan siihen alussa mainittuun matkan elämystenhaku-osioon. Kiilopään huipulla ehdimme räpsiä parit valokuvat ja samalla korottaa Kiilopään korkeutta parilla sentillä. Tämän jälkeen olikin aika siirtää keskittyminen jälleen kisaamiseen ja laskeutua huipulta rastille 91. Jo tässä vaiheessa olimme todenneet mukaan otettujen sauvojen olleen hyvä valinta. Molemmilla oli käytössä yksi sauva, joka antoi sopivasti lisätukea niin mäkiä noustessa kuin kivikoissa kulkiessa. Seuraavalle, 53 rastille mentäessä alkoi valoa olemaan jo sen verran vähän, että karttaa piti ajoittain lukea taivasta vasten, niinpä oli aika kaivaa repusta hieman lisävalaistusta käyttöön. Kiilopäältä poimimme vielä 53 rastin lisäksi rastin 30, kunnes oli aika siirtyä naapuritunturille Kutturapäille.

Kiilopään rastit

Kiilopäätä korottamassa

Kisan pimeimmät hetket revontulien loisteessa

Johanna varoitteli jo 30 rastille mentäessä, että 51 rastin ottaminen tulisi olemaan vaikeaa. Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Laskeuduimme Kiilopään tuntureilta alas laaksoon. Laaksossa meitä odotti useampi poikittainen polku ja yksi poikittainen joki. Nämä meidän täytyi ylittää ja löytää lisäksi kohtisuoraa rinnettä alas laskeva joki, jonka yläpäässä 51 rasti sijaitsi. Saavuimme laaksoon ja ylitimme kaksi polkua, kuivuneen joen uoman ja toiset kaksi polkua. Sitten piti arvata lähdemmekö etsimään alas laskeutuvaa jokea vasemmalta vai oikealta. Valitsimme oikean ja kävelimme polkua kunnes saavuimme kohtaan jossa kaksi poikittaista polkua yhtyivät yhdeksi. Palasimme toista polkua pitkin takaisinpäin ja löysimme lopulta oikean laskujoen. Tämän avulla myös rasti löytyi sieltä mistä pitikin. Sieltä matka jatkui eteenpäin tunturin yli 54:n kautta 55:lle. Näiden kolmen rastin aikana yö oli pimeimmillään, joten näkyvyyttä oli ainoastaan lamppujen valokeilan verran.

Myös joukkueelle nämä tunnit olivat henkisesti pimeimmät ja raskaimmat. Kroppa olisi halunnut jo nukkumaan, mutta pakko oli jatkaa. Varsinkin Johannalla uni meinasi tulla seisaallaan, tasapaino heitteli ja huumori oli vähissä. Jari yritti parhaansa mukaan tsempata joukkuetta eteenpäin ja keksiä jutun juurta, jotta ajatukset pysyisivät poissa väsymyksestä. 54:lta 55 rastille siirtyessämme pysähdyimme puron varteen täyttämään juomasäiliöitä ja samalla pidimme pienen parin minuutin lepotauon. Juominen ja nestesäiliöiden tankkaus kisassa oli todella helppoa, koska kaikkien purojen ja jokien vesi oli kirkasta ja juotavaa ja näitä puroja ja jokia alueella riitti. Juomasäiliöiden lisäksi meillä oli molemmilla repuissa roikkumassa mukit, joilla kauhoimme aina silloin tällöin ohi mennen puroista vettä suihimme. Tätä taukoa lukuunottamatta matkamme eteni tasaisella kävelyvauhdilla. Väsymyksestä huolimatta Johanna suunnisti tarkasti ja virheittä. Jari puolestaan piti huolen siitä, että joukkue liikkui oikeaan suuntaan, väsymyksestä johtuen Johanna kun meinasi välillä harhautua hieman väärään suuntaan. Rastilta 55 lähtiessämme lappi antoi parastaan ja piristi menoamme revontulien leiskunnalla. Näitä ihastellessa matka jatkui kohti tunturin huippua ja takana sijainnutta 65 rastia.

Kutturapäiden koukerot

Aamutärinät

65:lle edetessämme taivaalla alkoi näkyä jo aamun kajoa. 65:ltä 24:lle mennessämme laskeuduimme alas tunturista joen vartta pitkin. Tämä parin kilometrin osuus oli ehkäpä koko kisan ärsyttävin osuus. Maasto oli risukkoa ja pusikkoa ja sitä myöten kohtuullisen vaikeakulkuista, kosteus oli laskeutunut kasvuston pintaan, mikä kasteli kengät ja vaatteet ja lämpötila putosi sitä mukaan mitä alemmas tulimme. Laaksoissa kun yöllä oli parhaimmillaan tai pahimmillaan 10 astetta kylmempää kuin ylhäällä tunturissa. Tunturissa lämpötila käväisi yön aikana alimmillaan 13 asteessa, kun taas jostain laaksosta oli mitattu yöllä vain 3 asteen lämpötila. Kun lopulta pääsimme joen loppuun ja saavuimme poikittaiselle polulle, pysähdyimme syömään aamupalaa. Tämä oli ehkä pieni virhe, koska paikassa oli todella kylmä. Jari alkoikin ihan täristä kylmästä ja matkaa oli pakko jatkaa, jotta lämpöjä saatiin uudestaan päälle. Jari kaivoi lisäksi lisävaatetta päällensä, jotta tarkenisi jatkaa matkaa. 24 rastin jälkeen vuorossa olivat rastit 95, 43 ja 56. 95:ltä meidän oli suunnitelmien mukaan tarkoitus jatkaa rastille 36, mutta arvioimme, että se olisi vaikeampi löytää kuin 10 pistettä isompi 43 rasti. Vaikka 43 rastilta oli pidempi matka seuraavalle 56 rastille laskimme, että meillä olisi aikaa se rasti hakea. 43 rastin tarkka sijainti selvisi helposti, kun jonkin ulkolaisen joukkueen kaksi jäsentä huutelivat kolmatta, kadonnutta Magnusta rastin vieressä.

Aamun rastit

Auringonnousun värimaailmaa pimeän yön jälkeen

Loppukiri

56 rastin jälkeinen 85 rasti oli merkitty meillä "maalisuoran" checkpointiksi. Olimme tältä rastilta suunnitelleet 4h, 5h ja noin 7-8h reitit maaliin. 85 rastin leimaushetkellä meillä oli vielä käytettävissä reilu 4,5h maaliin. Näistä 4h valinta oli ainoa järkevä ajan käytöllisistä syistä. Tosin tämänkin suunnitelman osalta olimme hieman epävarmoja, koska emme enää muistaneet, millä nopeudella olimme tämän 4h aika-arvion laskeneet. Lisäksi vauhtimme ei ollut enää tässä vaiheessa kovin kovaa, koska Johanna kärsi molempien jalkojen osalta puhjenneista rakoista ja Jarilla taas vasen nilkka/kantapää oli kipeytynyt kisan tuoksinnassa. Näistä huolimatta lähdimme toteuttamaan 4h reittiä. Yritimme pitää mahdollisimman kovaa vauhtia ja hölkkäillä niitä pätkiä joita pystyimme. 41 ja 61 rastit löytyivät ongelmitta, vaikkakin 61 rastille mennessä usko meinasi jo loppua loputtomaan harjanteen etenemiseen. Tässä vaiheessa jutustelu oli vähentynyt ja molemmat keskittyivät mahdollisimman kovaan vauhdin pitoon ja suunnistukseen.

61 rastin jälkeen pidimme viimeisen lyhyen tauon, jonka aikana kaivoimme repusta repun etupuolelle käsien ulottuville loppukisan aikana tarvitsemamme viimeiset eväät. Olimme sopineet ennen kisaa joukkueemme taktiikaksi syödä aina tunnin välein jotain. Emme toki kellon tarkasti tätä noudattaneet, mutta se toimi hyvänä ohjenuorana kisan ajaksi. Tällä tavoin myös varmistimme, että kehomme saa tasaisesti energiaa. Loppukisan eväiden joukossa oli myös Riikan meille ennen kisaa tekemät voileivät, jotka nautimmekin samantien. Ne leivät maistuivatkin taivaallisen hyviltä. Erityiskiitokset siis Riikalle niistä ja kaikista muistakin ennen ja jälkeen kisan saamistamme huoltopalveluista. Voikkareiden voimalla lähdimmekin määrätietoisesti suunnistamaan kohti viimeistä 71 rastia. Tai niin me ainakin siinä vaiheessa ajattelimme sen olevan viimeinen. Olimme aikaisemmin hash housella käydessämme kuulleet 71 rastin vaikeaksi, joten keskityimme sen ottamiseen erityisen huolellisesti. Rasti löytyikin helposti, joten edessä oli enää viimeinen metsäosuus kangasmetsää pitkin läheiselle polulle, josta maaliin oli enää pari kilometriä.

"Maalisuoran" rastit

Jokerirastina meillä oli vielä hakematta rasti 20, jonka hakeminen aiheuttaisi ainoastaan muutaman kilometrin mutkan reittiimme. Tämä rasti oli jäänyt ensimmäisellä lenkillä hakematta tekemiemme reittimuutosten johdosta. Aikaisemmin olimme jo sopineet, että unohdamme tämän rastin haun, mutta tullessamme polulle, meillä oli vielä 75 minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Niinpä totesimme, että kai meidän oli "pakko" se rasti vielä hakea, koska ehtisimme maaliin siitä huolimatta vaikka konttaamalla. Kiersimme siis rastin 20 kautta asfalttitielle, joka veisi meidät suoraan maaliin. Viimeisen kilometrin intouduimme vielä juoksemaan ja siinä samassa ohitimme mm. maailmanmestaruuden voittaneet Muukkosen ja Pukeman. Eipä se niidenkään meno siinä vaiheessa enää kovin fressiltä näyttänyt. Maalileimauksen jälkeen fiilis oli mahtava. Oli aika tuulettaa ja onnitella tiimikaveria hyvästä suorituksesta.

Asfaltoidulla maalisuoralla. (Kuva: Tommi Lahtonen)

Maalissa!!

Lopputulos

Lopullinen pistemäärä yllätti meidät ihan positiivisesti, 1830 pistettä oli mielestämme hyvä suoritus. Lopullinen sijoituksemme kaikista joukkueista oli 143/374. Sekasarjassa olimme sijalla 37/119. Suomalaisjoukkueista olimme sekasarjan 7. Aikaa kilpailuun käytimme 23:33:22. Samalla pistemäärällä edellemme sijoittui kaksi muuta sekajoukkuetta, jotka olivat kuitenkin suoriutuneet urakastaan hieman meitä nopeammin. Rasteja ehdimme keräämään 32, linnuntietä näiden rastien väliseksi matkaksi tuli 83,93 km ja GPS-jälki näytti kuljetuksi kokonaismatkaksi 104km.


Jälkianalyysi

Ennalta suunnittelemamme taktiikka oli mielestämme toimiva ja meille sopiva. Yön viettäminen tunturissa oli hyvä ratkaisu. Varmasti siksi ajaksi olisi voinut valita jonkin muunkin ihan yhtä toimivan ratkaisun, mutta tällä samalla taktiikalla meni myös koko kilpailun voittanut joukkue, joten emme usko meidän ainakaan hävinneen valinnallamme. Ennakkoon pidimme hash housella käyntiä jopa välttämättömänä, jotta evästä ei tarvitsisi kantaa niin paljon mukana heti alusta lähtien. Jälkeenpäin ajateltuna koko kisan olisi voinut vetää myös yhteen putkeen käymättä hash housella, koska syömistä ja juomista tuli kannettua turhan paljon mukana. Sen sijaan, että kantoi nestettä niin paljon mukana, nestehuoltoa olisi voinut hoitaa puroista ja joista paljon tehokkaammin kauhaisemalla kupillisen vettä aina ylityksen yhteydessä mukaan. Toisaalta hash housella käynti oli henkisesti hyvä ratkaisu, koska se jakoi kisan useampaan osaan. Samoin yksi lämmin ateria illan hämärtyessä toi energiaa ja virkisti mieltä. Suunnitelma tunnin välein syömisestä oli onnistunut ja sillä tavoin saimme pidettyä energiatasot hyvällä tasolla. Energioiden ja fysiikan puolesta kisa ei ollut kummankaan mielestä kovin vaativa ja matkaa olisi voinut taittaa paljon nopeammin, jos vain Johannan rakot ja Jarin nilkka olisivat antaneet myöden.

Jälkeenpäin ajateltuna reitin alkuosa olisi pitänyt pystyä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan paremmin. Vaikka etenemisvauhti olikin ennen kisaa hämärän peitossa olisi alkuosalle voinut miettiä valmiiksi muutaman eri reittivaihtoehdon etenemisvauhdeista riippuen. Lisäksi meidän olisi pitänyt kisan aikana pidentää vielä entisestään ensimmäisen osan reittiämme, koska tällöin pystyimme vielä pitämään hyvää vauhtia, niin jalkojen kuin maastonkin puolesta ja valoa olisi riittänyt hyvin vielä 1-1,5h:ksi. Toisaalta tämä olisi ollut pois saamistamme elämyksistä, kun Kiilopään huipulta emme olisi nähneet enää mitään.

Kisan aikana hukatusta ajasta olisimme voineet säästää jo puoli tuntia pelkästään nopeammalla hash housella käynnillä ja jättämällä Kiilopään huipun kiertämättä. Lisäksi meille jäi käyttämättä puoli tuntia kilpailuaikaa, joten halutessamme meillä olisi ollut tunti enemmän peliaikaa. Lisäksi jos kaikki isommat koukut ja ylimääräiset pysähdykset olisi ottanut minimiin, olimme saaneet vielä helposti yhden 30 minuuttia lisää. Toisaalta loppukisassa liikkumisemme oli sen verran vaivalloista, että juurikaan pidempää matkaa emme olisi mielellään kulkeneet. Reittisuunnitelmamme linnuntietä mitattuna vajaa 84km matka ei ollut mitenkään optimaalisesti käytetty. Linnuntietä mitattuna meitä lyhyemmällä reitillä kerättiin kilpailussa parhaimmillaan 2150 pistettä ja vain muutama kilometri pidemmällä reitillä jopa 2280 pistettä. Nämä pistemäärät olisivat tosin vaatineet yhden yhtenäisen reitin tekemistä ilman hash housella käyntiä.

Kaikesta tästä turhasta jossittelusta huolimatta Rajavillit Mix on erittäin tyytyväinen suoritukseensa ja kilpailu jätti molemmille hyvän mielen. Kisa antoi elämyksellisesti juuri sen mitä siltä lähdettiin hakemaankin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Jari ja Johanna kisasivat yhdessä. Homma tuntui silti toimivan ja kemiat natsaavan koko vuorokauden kisan ajaksi. Toisaalta sen verran tuttuja pari oli jo ennestään toisilleen, että ei tiimin toimivuudesta kovin huolissaan tarvinnut ennakkoonkaan olla. Kisa kuitenkin osoitti, että samalla tiimillä voidaan lähteä viivalle koska tahansa uudestaankin, kisaan kuin kisaan - vaikka 24h rogaining-kisaankin. Näin pitkään kisaan lähtemisen pitää kuitenkin antaa myös jatkossa muitakin elämyksiä ja eksotiikkaa, kuin pelkkää 24h kestävää kartan ja kompassin tuijotusta. Nyt ei muuta kuin valmistautumaan parin viikon päästä kisattavaa Lost in Kajaaniin.

Rajavillit 1 @ MM-rogaining, Kiilopää. 22.-23.8.2015

Rajavillit olivat elokuussa vahvasti edustettuna Kiilopäällä, kun Rogainingin maailmanmestaruudesta kilpailtiin ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä. Mukana oli peräti kolme kahden hengen joukkuetta. Tässä tunnelmia miesten sarjassa kilpailleiden Antin ja Markuksen matkasta.

Lähtökohdat

Antilla ja Markuksella oli takanaan kolme yhteistä rogainingia, joista saldona kolme voittoa. MM-kisojen taso tiedettiin kuitenkin niin kovaksi, ettei sarjalle lähdetty tavoittelemaan jatkoa ja tarkoituksena oli tehdä ehjä oma suoritus ensimmäisessä täysipitkässä 24 h kisassa. Kilpailullisia tavoitteita asetettiin lähinnä tuttujen joukkueiden suorituksia vastaan.

Rajavillit saapuivat Kiilopäälle kahdella eri kyydillä torstain aikana ja Markus ehti käydä harjoituskartalla kaivamassa esiin syvän kunnioituksen karttaa ja maastoa kohtaan. Antti saapui paikalle illalla kuulemaan tarinoita harjoituskartan pummeista. Stressiä ei näistä liiemmin otettu ja lauantaina aamulla molemmat herrat olivat terveinä, varusteet testattuina ja pakattuina valmiina hyvään suoritukseen.

Z-salamipartio Kiilo-ojan penkalla kisa-aamuna.

Reittisuunnittelu

Aamupalan jälkeen lyhyt kävely kilpailukeskukseen ja kartan hakuun. Teimme nopeasti päätöksen siitä, että tulisimme käymään kilpailukeskuksessa kertaalleen kilpailun aikana. Tämä oli meille uutta ja aloitimmekin suunnittelun miettimällä tulo- ja lähtösuunnnat kilpailukeskuksen ympärille. Tavoitteena oli kulkea toteutunutta matkaa noin 120 km, joka tarkoitti 12,5 minuutin kilometritahtia. Heti ensimmäiselle hahmotelmalle mittasimme matkaksi tasan tuon 120 km, joten siitä oli hyvä jatkaa suunnittelua.

Hash housella käynti osui suunnitelmaan puolen välin jälkeen noin klo 02 yöllä ja sen molemmin puolin oli tiedossa helppoja rasteja poimittavaksi pimeään aikaan. Ideana oli käydä kilpailun ensimmäisen kolmanneksen aikana vaikeimmat pisteet hyödyntäen mielen virkeyttä ja pitkää valoisaa jaksoa. Toisen kolmanneksen teemana olivat helpot rastipisteet ja tieurien hyödyntäminen. Viimeinen kolmannes pyörittäisiin kartan länsiosassa, jossa oli tarjolla paljon tietä ja suhteellisen helppoja rastipisteitä.

Pätkimme ja aikataulutimme reitin aina rastivälitasolle saakka ja Antti kirjoitteli käsivarressa kulkevaan rastimääritekoteloon tavoitteellisen minuuttiaikataulun. Alkupuolen aikataulutimme hieman ripeämmäksi ja 12 tunnin kohtaa tavoittelimme rastille 80 n. 63 km matkan jälkeen. Taukoja aioimme pitää lähtökohtaisesti noin neljän tunnin välein. Tällä rytmillä saisimme pidettyä kaikki taukojen välillä tarvittavat eväät repun etutaskuissa käsien ulottuvilla.

Suunniteltu ja toteutunut aikataulu sekä niiden ero.

Ensimmäinen 4h

Suuntasimme kilpailukeskuksesta pohjoisen kautta itään. Ensimmäiset kolme rastia (77, 75, 54) löytyivät hyvin ja ympärillä näkyi joukkueita toteuttamassa samaa suunnitelmaa. Rastilla 54 olimme tekemäämme aikataulua 15 minuuttia edellä, mutta emme silti lisänneet rastia 55 reitille. Jälkikäteen ajateltuna kyseinen rasti olisi reitille hyvin mahtunut. Muut joukkueet hajaantuivat ympäriltämme rastilla 54 ja saimme kulkea yksinämme melko pitkän aikaa.

Seuraavalle raastille 65 suunnatessamme ajauduimme sivurinteessä hieman liian pitkälle, minkä seurauksena pieni varmistava kaarros. Laskeutuminen rastille 24 oli yllättävän hidas tiheän vaivaiskoivikon takia, mutta vastaavasti polku seuraavalle rastille oli reippaasti hölkättävä puron solistessa vieressä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että purot ja ojat olisivat helposti ylitettäviä ja samalla ne tarjosivat raikasta ja virkistävää vettä monessa eri vaiheessa kilpailun aikana.

Rastille 69 mennessä sekoilimme hieman kartalla vinoittain olevien etelä-pohjoisviivojen kanssa, mikä aiheutti ajautumisen väärälle uralle. Tuloksena käynti autiotuvan pihalla ennen rastin ottoa ja vajaan 5 minuutin pummi. Seuraavalle välille emme olleet lyöneet reittivalintaa lukkoon. Hyvän kahluupaikan löydettyämme ja maaston nopeakulkuisuuden todettuamme, päätimme edetä rastille suorinta reittiä. Mukava kannas johdatti suoraan rastille.

Rastin jälkeen Markus tyhjensi kenkänsä roskista, jotka olivat jo hetken aikaa vaivanneet. Seuraavalle (49) rastille kiersimme polun kautta leimaamaan jo 40 minuuttia aikataulua edellä, joten neljän tunnin raja ja sen myötä ensimmäinen huoltopaussi tuli vasta tämän rastin jälkeen. Joen ylityksen jälkeen rannassa olikin sopivasti laakea kivi, jonka päältä pullot oli helppo täyttää. Tässä vaiheessa ensimmäiset hyttyset alkoivat ilmaantumaan ilmatilaan.

Kohti ensimmäistä rastia auringon porottaessa.

Peukku pystyyn kun homma on hallussa.

Markus Kutturapäät-tunturilla n. 500 metriä merenpinnan yläpuolella.

Ensimmäiset 4 h lähdöstä 49 - 93 rastivälille. Viiva osittain gpsseuranta.net palvelusta, täydennetty piirtämällä.

Jokilaakson rasteja etelään

Haastava rastipiste 93 osui näppärästi suoraan kohdalle tarkan kartanluvun ja suunnan avulla. Tässä vaiheessa olimme noin 31 minuuttia edellä aikatauluamme, joten päätimme lisätä rastin 66 seuraavaksi suunnitelmaan. Hyvin onnistuneen rastinoton ansiosta olimme rastilla 46 edelleen yli 20 minuuttia edellä aikataulua, mutta edellisten kolmen rastin noususumman yltäessä yli 150 metriin alkoi matka tuntua jaloissa ensimmäistä kertaa.

Rastilta 46 lähdimme yhdessä Mila Finlandin kanssa ja emme huomanneet reippaasti hölkätessä polun risteystä oikealle. Seurasimme etelään johtavan joenhaaran (Antti unohti jälleen vinot suuntaviivat...) rannalla kulkevaa polkua. Vajaan kilometrin jälkeen kiinnitimme huomiota siihen, etteivät vastarannan muodot täsmää karttaan ja ymmärsimme harhautumisemme. Joen yli, vilkaisu taakse – huomasiko Mila korjauksemme - ja mahdollisimman äänettömästi nopean kangasmetsän halki kohti oikeaa polkua ;)

Rastia 86 lähestyessä alkoi vastaan tulla ensimmäisiä toiseen suuntaan kiertäviä joukkueita, joita tämän jälkeen näkyikin tasaiseen tahtiin. Rasti itsessään löytyi helposti, kun löysimme vihdoin oikean puronuoman jota seurata. Tarjolla maastossa oli monta muutakin karttaan merkitsemätöntä.

Seuraavat rastit 23 ja 47 poimimme matkan varrelta mukaan retkeilyreittiä ja muita sopivia maastosta löytyneitä polkuja hyödyntäen edetessämme kohti rastia 85. Myös tämä lippu löytyi kerrasta ja koko alkumatkan hyvin sujuneen suunnistuksen johdosta rohkaistuimme suuntaamaan rastille 92 suoraan kompassisuunnalla laakeaan kukkulaan tukeutuen alkuperäisen järvenrannan ja suon reunan kautta kierron sijaan. Tämä osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi ja myös rasti 27 antautui samalla taktiikalla, vaikka maastossa oli useampiakin suolampia ”hämäyksenä”.

Tässä vaiheessa kilpailuaikaa oli kulunut 8 tuntia ja oli toisen huoltotauon aika. Sopiva puro juomasäiliöiden täyttämiseen löytyi rastin läheltä. Samalla aurinkorasvapurkki työnnettiin etutaskusta syvemmälle reppuun ja esiin kaivettiin hyttysmyrkky. Huoltotauko pysyikin erittäin lyhyenä ympärillä pörräävän hyttysparven kannustaessa uudelleen liikkeelle. Olimme olleet edellisellä rastilla jo 50 minuuttia edellä aikataulua, mutta emme hätäilleet suunnitelmaan lisärasteja tässä vaiheessa. Päätimme, että ratkaisuja mahdollisten lisälenkkien suhteen tehdään vasta aamulla kun ollaan selvitty pimeän vaiheen yli.

Tupasvilla kukkii rastia 76 lähestyttäessä.

Ylityspaikka 66 - 46 rastivälillä.

Toinen nelituntinen 49 - 93 rastiväliltä rastille 27.

Illasta yöhön.

Koska olimme edellä aikataulua, herättelimme toiveita ehtimisestä haastaville rastipisteille 40 ja 72 ennen pimeän tuloa. Matka kulki ripeästi päästyämme poroaidan vieressä kulkeneelle huoltouralle, jolta poikkesimme hakemaan rastin 50. Edellisten 3 tunnin aikana olimme nähneet muita joukkueita vain vilaukselta, mutta tämän rastin ympärillä kisakumppaneita kuhisi puolenkymmentä joukkueellista.

Seurasimme poroaitaa vielä hetken ennen kääntymistä pohjoiseen rastille 68. Alkutaipaleella matkaseurana oli näkynyt useita poroja ja ennen tätä rastia suolla vastaan juoksi komea hirvi, jolla oli vauhtia kuin Simolla Kajaanissa viime syksynä. Rastilta lähtiessämme aurinko alkoi painua taivaanrannan taa, mutta valoa riitti vielä etenemiseen ilman lamppua. Kiirehdimme suoraa reittiä rastille 40, jonka lähestymiseen otimme parin minuutin koukun arpoessamme oikeaa avosuota.

Rastin jälkeinen reilu puolen kilometrin avosuossa kahlaaminen oli yksi reitin raskaimpia osuuksia, mutta saimme pidettyä suunnan ja vauhdin kohtuullisen hyvänä. Kohti rastia 72 suunnatessamme löysimme maastosta karttaan merkitsemättömän poroaidan, mutta emme antaneet sen hämätä vaan jatkoimme tarkalla suunnalla eteenpäin. Arvioimme matkan edelliseltä purolta rastille kestävän n. 23 minuuttia, mutta emme malttaneet edetä kuivalla maalla aivan perille asti ja koukimme suon puolelle hieman turhan aikaisin. Ylimääräistä aikaa tähän ei kuitenkaan paljoa kulunut ja saimme kuin saimmekin otettua rastin vielä ennen pimeän laskeutumista - 44 minuuttia edellä aikataulua.

Jatkoimme matkaa pohjoiseen tieuralle, jossa kaivoimme lamput esiin ja paikkasimme Markuksen jalkoihin tulleita rakkuloita teipillä. Tälläkin huoltotauolla hyttyset kannustivat nopeaan toimintaan. Lamppujen valossa jatkoimme retkeilyreitteihin tästä eteenpäin tukeutunutta yösuunnistusta. Rasti 80, jolle 12 tunnin väliaikapiste oli aikataulutettu, löytyi mäen huipulta suoraan suunalla. 12. tunnin täyttyessä olimme jo lähestymässä hankalaksi ennakoitua rastia 71.

Rastipiste oli n. 400 metriä syrjässä retkeilyreitiltä ja kartta tarjosi huomattavan vähän apuja siihen, mistä kohtaa reitiltä tulisi poiketa metsän puolelle. Arvioimme edellisestä mutkasta oikeaan kohtaan kulkemiseen kuluvaa aikaa ja kun aika oli oikea, näimme rastin suunnasta muutaman lähestyvän otsalampun kajastuksen. Tätä, ja tarkkaa kompassityöskentelyä hyödyntäen rasti löytyikin ongelmitta.

Ennen kilpailukeskuksen hash houselle suunniteltua huoltotaukoa ohjelmassa oli vielä rasti 91 Kiilopään huipun takana. Ylämäkeen suunnatessamme totesimme tämän suunnitelman olevan todella hölmö, sillä joutuisimme nousemaan nyt lähes huipulle, laskeutumaan rastille takarinteeseen ja nousemaan samat korkeuskäyrät vielä uudelleen matkalla hash houselle. Tämä suuret pisteet antava rasti olisi pitänyt käydä suunnitelmassamme ensimmäisenä rastina heti startissa, mutta koska emme sitä silloin olleet noutaneet, oli meidän käytännössä pakko nousta nyt samat korkeuskäyrät uudelleen toisen ja kolmannen kerran.

Harmitus huonosta reittisuunnitelmasta näkyi välittömästi myös sen toteuttamisessa ja nousua säästääksemme suuntasimme rastilta hash houselle takakautta. Haparoimme hieman toteutuksessakin ja kulkeminen kivikkoista polkua pitkin vei aikaa yllättävän paljon ärräpäiden pyöriessä mielessä. Kiilopäälle kilpailukeskukseen saapuessamme olimme kuitenkin vielä 15 minuuttia suunnittelemastamme aikataulusta edellä. Nautimme järjestäjien tarjoamasta ruuasta, tarkastimme Markuksen jalkateippausten tilanteen, pakkasimme reppuun lisää evästä ja 25 minuuttia saapumisemme jälkeen suuntasimme toiselle lenkille kellon lyödessä 2 yöllä.

Ehdimme juuri ja juuri poimia matkaan kaikki haastavat rastit ennen pimeän tuloa.

Kooste yön tapahtumista Hash housen seinällä. Takana olevat kilometrit näkyvät selvästi käsialassa.

Seikkailut välillä 20:00 (rastilla 27) ja 01:30 (kilpailukeskus)

Kylmä aamu.

Toisen lenkin alkuun etenimme teitä seuraillen kartan lounaiskulmaan poimien matkalta rastit 20 ja 74. Huollon jälkeen etenimme tieosuudet reipasta hölkkätahtia, mutta rastia 82 lähestyessämme Antin jalat alkoivat tuntua todella painavilta ja tahti muuttui kävelypainotteiseksi. Kaksi ensimmäistä rastia olimme aikatauluttaneet nopeiksi emmekä hölkästä huolimatta saaneet etua aikatauluun nähden, mutta rastilla 82 leimatessa olimme jälleen 35 minuuttia aikataulusta edellä.

Seuraavat helpohkot rastivälit rasteille 96 ja 37 tahti oli rauhallista ja kaivoimme repuista lisää vaatetta päälle selvitäksemme viileistä aamun tunneista. Rasteilla 37 ja 42 kahlasimme suo-ojissa ja möyrimme mudassa poroaidan ali. Tahti ei tuntunut riittävän aikataulua vastaan, joten Antinkin oli pakko totuttaa edelleen raskaalta tuntuneet jalat hölkkätahtiin. Toisaalta tämä helpotti lämmön tunteen ylläpitoa koleassa aamussa. Tieto siitä, että matkaa oli jäljellä ”enää” kuutisen tuntia ei varsinaisesti helpottanut jalkasärkyjä. Luotto suunnistukseen oli kuitenkin saatu palautettua hash housella vierailun jälkeen, joten matkaa tehtiin luottavaisin mielin ilman kiireen tuntua. Ennen rastia 44 pidettiin lyhyt kello kuuden huoltotauko, jonka seurauksena rastilla oltiin aikataulua edellä enää reilut 10 minuuttia.

Rastit 44 ja 64 olivat helpohkoja pisteitä ja niiden välin hölkkäsimme käytännössä kokonaan saadaksemme minuutteja reserviin. Mittailimme matkaa rastivälille 64 – 84 ja päädyimme sumeaa logiikkaa sivuavien laskutoimitusten jälkeen lopputulokseen, että rastin 84 tasalla meidän pitäisi olla 33 minuuttia rastilta 64 lähdön jälkeen, jos etenenisimme kävellen 12 minuutin kilometritahtia. Tämä arvio osoittautui hyvin osuvaksi ja maltoimme tällä kertaa jatkaa matkaa tarpeeksi pitkälle, vaikka näimme muiden etsivän rastia jo huomattavasti aiemmin. Lopulta osuimme rastilipulle suoraan 32 minuuttia ja 45 sekuntia edelliseltä rastilta lähdön jälkeen. Tällä rastivälillä myös Antin jalkapohjassta puhkesi ensimmäinen rakkula, mutta tässä vaiheessa emme pysähtyneet enää teippailemaan jalkoja. Matkaa oli jäljellä kuitenkin ”vain” 5 tuntia.

Hölkkäilimme pitkän alamäen rastille 94 ja löysimme oivan kahluupaikan leveän joen yli aivan rastin vierestä. Tässä vaiheessa matkaa kävely alkoi olla jo melko tuskaista ja hidasta – varsinkin seuraavan rastivälin rinteen kivikoissa. Rasti 83 löytyi kurusta ilman suurempia harhailuja ja totesimme tästä alkavan kisan varsinaisen loppusuoran. Olimme kirineet jälleen 27 minuuttia aikataulusta edelle, joten luotto suunnitelman toteuttamisesta vahvistui.

Viileetä hommaa. Pusakat päällä kohti rastia 64.

Jälkimmäinen lenkki. Kulkusuunta myötäpäivään.

Loppusuoralla

Sunnuntaipäivä oli valjennut aurinkoisena ja aamun viluväreet olivat vaihtuneet hikikarpaloihin. Kuivassa maastossa auringon porotus pehmensi pääkoppaa ja teki ylämäkien tarpomisesta raastavaa. Alamäet ja tasaiset tieosuudet etenimme edelleen hölkäten, sillä rakkuloilla oleville jaloille juoksu tuntui jopa helpommalta kuin kävely.

Rasti 52 löytyi satulasta parin minuutin koukkauksen jälkeen. Rastille 73 meni jo selkeästi ura jota seuraamalla se oli helppo poimia matkaan. Selkeällä paikalla sijainneella rastilla 63 pyöri lisäksemme samaan aikaa useampi muukin joukkue. Vaihdoimme kuulumisia Juntit OK:n kanssa. Heillä oli vielä kaksi rastia suunnitelmassa meidän suunnatessa jo kohti maalia rastin 78 kautta. Rastilla 63 aikaa maaliin ehtimiseen oli vielä tunti ja 40 minuuttia ja olimme suunnitelmasta edellä n. 45 minuuttia. Tässä vaiheessa voitiin jo siis huokaista helpotuksesta sen suhteen, että tulisimme maaliin ehtimään ajoissa.

Kohti viimeistä rastia suuntasimme suoraan ison mäen yli. Ehkä juuri tuosta helpotuksen huokauksesta johtuen keskittyminen suunnistukseen oli hieman herpaantunut emmekä osuneet suunnitelman mukaan kukkulan lakien väliin vaan ajauduimme kulkusuunnassa liikaa vasemmalle. Tämän johdosta kiipesimme rastin 78 kalliolle liian pohjoisesta ja rastin löytymiseen kului aikaa n. 10 minuuttia ylimääräistä. Leimasimme rastilla klo 11:09, joten stressiä maaliin ehtimisen suhteen ei tarvinnut edelleenkään ottaa. Olihan maaliin vain n. 2 kilometrin matka ja sekin alamäkeen.

Nyt saa tuulettaa! Loppusuoralla hymyt hieman väkinäisiä.

Lopputulos.

Maaliin hölkkäsimme lopulta ajassa 23 tuntia ja 23 minuuttia 2390 pistesaaliin kanssa. Tällä tuloksella ylsimme kokonaiskilpailun 41.sijalle ollen sarjamme (miehet, yleinen) 32. Päällimmäisenä mielessä oli molemmilla jalkojen kipu. Liikkuminen oli todella hankalaa ja loppu kisapäivä kului lähinnä jalkoja huoltaessa.

Matkaa kertyi linnuntietä rastien kautta tasan 100 km ja todellinen kuljettu matka oli arviomme mukaan n. 125 km. Saimme toteutettua suunnittelemamme reitin, johon lisäsimme vielä bonuksena rastin 66. 

Jälkiviisaana voi todeta, että rasti 55 reitin alkupuolella olisi voitu käydä mukaan ja rasti 91 olisi pitänyt käydä myöskin alussa eikä ensimmäisen lenkin viimeisenä. Lopussa, kun ajan riittävyys alkoi varmistua, mietimme vielä jonkun rastin lisäämistä suunnitelmaan. Tässä vaiheessa järkeviä vaihtoehtoja ei enää kuitenkaan ollut. Viimeiselle 5 tunnille olisi ollut toinenkin vaihtoehto rastien kiertoon rastilta 84 alkaen rastien 35 ja 45 kautta. Tällä, ja pienellä lopun muutoksella olisi muutaman kilometrin lisämatkalla ollut otettavissa 40 - 90 lisäpistettä, jotka olisivat nostaneet sijoitusta useamman sijan. Tämä mahdollisuus jäi meiltä huomaamatta seuratessamme orjallisesti suunnitelmaa ja aikataulua, jotka tuntuivat etenevän juuri sopivasti.

Näiden reitinsuunnittelukämmien lisäksi pummisarakkeeseen kertyi vuorokauden aikana virheitä ehkä maksimissaan 15 minuuttia, joten suunnistuksen sujuvuuteen olemme erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyyteen on syytä myös sijoituksen suhteen. Kovassa kisassa kokeneiden rogaajien seurassa pystyimme tekemään ehjän suorituksen jalkojen hiertymistä huolimatta.

Kotimatkalla totesimme yhteen ääneen, että hieman lyhemmät kilpailut sopivat meille ehkä hieman paremmin - ainakin toistaiseksi.

Kartta ja reitti kokonaan (gpsseuranta.net / täydennetty piirtämällä)

• GPS-seuranta

Somero yörogaining 7.8.2015

Elokuun MM-rogainingin lähestyessä Markus ja Antti ottivat tuntumaa kisaamiseen Somerolla. Lyhyen palautumisajan vuoksi sarjaksi valittiin "vain" neljän tunnin kisa. Tavoitteena oli lähinnä tehdä hallittu suoritus ja oikeita päätöksiä oikeaan aikaan. Lyhempi sarjakin riitti tähän hyvin ja pitkä 8 tunnin kisa olisi ollut vain venytetty versio samasta treenistä.

Kisavarusteita viritellessä pohdittiin milloin viimeksi on kisattu tällä kokoonpanolla ja molempien yllätykseksi päädyttiin tulokseen, että siitä on yli vuosi aikaa. Tämän jälkeen juoksukilometrejä oli karttunut Markukselle selvästi enemmän Antin keskittyessä enemmän maastopyöräilyyn.

Kansa vaeltaa kartanjaon jälkeen suunnitelupuuhiin.
Kilpailukeskus tarjosi upeat maisemat Lammenjärvelle.

Kartat saatiin työstettäväksi 1½ tuntia ennen starttia. Pullautekartta vaikutti hyvältä ja rasteja oli ripoteltu tasaisesti isojen pisteiden keskittyessä ulkokehälle. Päätimme suunnitella reitin kartan pohjoispuoliskolle kiertämään sekä luoteis- että koilliskulmien arvorastit myötäpäivään. Näiden jälkeen rastilla 217 matkaa olisi kasassa jo 25 kilometriä, joten maaliin olisi suunnattava suoraviivaisesti.

Jaoimme matkan osiin ja teimme sen perusteella tavoiteaikataulun rasteilla leimaamiseen. Rastilta 217 arvioimme tarvitsevamme maaliin selviytymiseen 1,5 tuntia, joten ensimmäiseen 25 kilometriin olisi käytettävissä 2,5 tuntia, huh. Alun rastien maastoa katsellessa kilometritahtitavoite näytti hurjalta, mutta lähdimme sillä matkaan ja päätimme tehdä tarvittavat ratkaisut matkalla.

Startti klo 22:00.00

Ensimmäiselle rastille 145 saavuimme kärkijoukossa. Rastinotto pienen varmistavan kaarroksen kanssa aukon reunan kautta. Ei isoa virhettä, mutta aikataulua oltiin silti perässä jo 3 minuuttia. Toinen rasti 167 löytyi myös varmistavan koukun kautta ja aikataulusta oltiin perässä yli 5 minuuttia.

Valo väheni maastossa nopeasti ja tunnin menon jälkeen metsässä oli jo tarvetta otsavaloille.

Rastit 170 ja 169 osuivat kerralla kohdalleen ja rastiväleillä pidettiin kovaa tahtia. Silti aikataulu karkasi jo lähes 20 minuutin päähän, joten ensimmäisen tunnin täyttyessä teimme käytännössä päätöksen jättää koilliskulman rastit pois suunnitelmasta. Rastit 160 ja 150 osuivat suoraan kohdalleen ja niiden jälkeisellä tieosuudella teimme uuden suunnitelman loppuosalle, jonka mukaisesti jätimme kartan yläkulman käymättä ja lisäsimme suunnitelmaan rastit 257 ja 218.

Oikaisupätkä onnistui muuten hyvin, mutta rastien 126 ja 218 välinen hakkuu osoittautui hitaaksi valinnaksi pienten lampien kiertelyineen. Antti kadotti yhden juomapulloistaan tähän pusikkoon - tyhjän onneksi.

Kiikalan alue tarjosi ajoittain erittäin upeaa paksua sammalta jalan alle.

Rastilla 277 pääsimme jälleen alunperin suunnittelemallemme reitille ja totesimme olevamma 9 minuuttia aikataulusta edellä. Molemmilla oli vielä hyvin menohaluja tallella ja seuraavalla tieosuudella työstimme tossua sen verran vauhdikkaasti että rastilla 124 olimme jo yli 11 minuuttia aikataulua edellä. Loppupuolen aikataulu oli siis selvästi alkupuolta löysempi.

Rastit osuivat kuten kuuluisa telkkä pönttöön.

Tämän myötä uskalsimme ottaa vielä pari rastia (157 ja 155) lisää suunnitelmaan ennen rastia 147, jolta olimme laskeneet maaliin olevan puolen tunnin matka rastin 164 kautta. Molemmat lisärastit löytyivät kerrasta, mutta niiden välillä emme löytäneet pientä oikopolkua maastosta ja jouduimme turvautumaan tiekiertoon. Tämä n. minuutin lisäkoukku yhdistettynä rastin 147 arvioitua hitaampaan rastinottoon johti siihen, että olimme tällä rastilla jälleen 5 minuuttia aikataulusta jäljessä.

3,5 tunnin intensiivisen yösuunnistuksen jälkeenkin jaloissa oli virtaa vielä niin, että olimme toiveikkaita ajan kiinni juoksemisesta ennen maalia. Pitkällä hiekkatiepätkällä tykittelimme pari alle 5 minuutin kilometriä ja viimeistä kertaa metsään kohti rastia 164 sukeltaessamme aikaa oli viimeiseen kilometriin n. 8 minuuttia. Rasti löytyi mäen päältä hyvin, mutta mäkisessä maastossa emme kyenneet pitämään aivan tarvittavaa tahtia yllä ja neljän tunnin aikaraja täyttyi maalin jo näkyessä.

Maaliin klo 02:00.33

Puolen minuutin myöhästymisen johdosta 112 pisteen saldosta sakotettiin 3 pistettä, mutta 109 pisteenkin tulos riitti sarjan voittoon 2 pisteen marginaalilla. Suunnitelma osoittautui siis tällä kertaa turhan optimistiseksi ja pääsimme tekemään nopeita päätöksiä matkan varrella, mikä oli toisaalta reissun tavoitekin.

Maalissa hikisenä, mutta tyytyväisenä.

Suunnistuksen toteutus oli meille loistotasoa ja juoksukin kulki hyvin. Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista 22.-23.8. Saariselällä kisattavaan MM-rogainingiin.

Kartta ja kuljettureitti. Kartta oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja paikkansa pitävä. 

Kilpailun kotisivut

Mesikämmen Challenge 18.7.2015

Ähtärin Mesikämmen Challengeen Rajavillit starttasivat Heinolalaislähtöisellä joukkueella eli Jarin ja Markuksen voimin. Idea osalistumisesta syntyi kesäkuun alussa kaksikon käydessä puhelimessa lävitse vuoden siihen astisia epäonnistumisiaan. Lopullinen ilmoittautuminen tosin laitettiin vetämään vasta reilu pari viikkoa ennen kisaa, kun päällekäiset menot olivat rauenneet ja molempien perheiden kesälomareissut saatu sopivasti sovitettua Ähtärin reissun yhteyteen.

Alkuvuosi ei siis tosiaankaan ole mennyt Rajavillien porukalla täysin putkeen. Jos viime vuonna onnistumisia tuli lähes järestään tapahtumasta toiseen, niin tänä vuonna ehjää ja puhdasta suoritusta ei meinaa osua kohdalle millään. Toki oma osuutensa on varmasti myös porukan omilla odotuksilla, jotka ovat aikaisempien kokemusten myötä nousseet. Se mikä aikaisemmin oli omasta mielestä hyvä suoritus, ei välttämättä enää sitä ole. Tämän vuotiseen trendiin ei Mesikämmen Challengekään tuonut isoa muutosta. Itse aiheutettujen koukkujen lisäksi pikku mutkia matkaan aiheutti niin järjestäjä, kuin sattumakin.

Ähtärin loma

Ähtäriin Jari ja Markus saapuivat omien kannustusjoukkojen (lue perheiden) kanssa hyvissä ajoin perjantaina. Majoituksena toimi Ähtärin eläinpuiston leirintäalueen iso mökki, jonka joukkue ja kannustusjoukot jakoivat. Ilta meni yhdessä päivällistä nauttien, kuulumisia vaihtaen, kisakamoja viritellen ja seuraavan päivän taktiikkaa puiden. Kaikki saatiinkin laitettua valmiiksi, joten nukkumaan saattoi käydä hyvillä mielin. Uni tosin ei kummallakaan meinannut kovin helposti tulla ja levottomasti menneen yön jälkeen miehet vetivät lauantaiaamuna kisakamat päälle ja aamupalan suihinsa ennen kisakeskuksena toimineelle Tuomarniemen Metsäoppilaitokselle siirtymistä. Kisakeskukseen Ähtärin eläinpuiston leirintäalueelta oli autolla vajaan 10 minuutin matka, joten kovin isoja ennakkoja ei siihen siirtymään tarvinnut varata. Kilpailumateriaalien jako alkoi lauantaiaamuna klo. 7:00 ja itse kilpailu starttasi klo. 10:00. Reitin suunnittelun lisäksi pyörät piti toimittaa pyöräilyosuuden lähtöpaikalle, joksi materiaaleista paljastui Ähtärin eläinpuiston sisäänmenoalue. Prologin, melonnan ja juoksuosuuksien kartat ilmoitettiin saatavaksi vasta näiden osuuksien lähtöpaikalla. Oletettavissa siis oli, että näiden osuuksien kartat sisältäisivät joitain karttakikkailuja. Muilta osin kilpailun kartat sisältyivät ennakkomateriaaleihin. Iso plussa järjestäjälle täytyy antaa siitä, että lähes kaikkia karttoja oli kaksi kappaletta. Reittisuunnittelu sujui suht nopeasti ja reitti vaikutti suhteellisen simppeliltä ja selkeältä. Jälkeenpäin voi todeta, että enemmän olisi voinut tutkia kartan tarjoamia reittivaihtoehtoja ja pohtia niiden kannattavuutta suorimpaan reittiin verrattuna. Useammassakin kohdassa tämä olisi kannattanut.

Viimeiset tarkistukset ennen lähtöä...

...ja Nuppi ja Nahka ovat valmiita kisaan.

Lähtökarsinassa rennoissa tunnelmissa kuulumisten vaihtoa Väsyneiden isien kanssa vielä ennen lähtöä

Prologi

Prologin kartat saatiin käteen lähtölaukauksesta. Tehtävänä oli väyläsuunnistus Metsäoppilaitoksen pihapiirissä. Väyläsuunnistuksessa kartalla näkyy ainoastaan rastien väliset viivat ja maastoa hieman viivojen molemmin puolin. Taktiikkamme oli lähteä pienellä riskilläkin heti alkuun kovaa ja pyrkiä olemaan kärkijoukoissa prologin maalissa. Alun pusikoissa jäimme hieman pussiin ja muutama joukkue pääsi  karkaamaan, mutta leveämmällä tiepätkällä saimme kurottua eroa kiinni. Kuudes rasti oli yhteinen molemmissa sarjoissa ja siellä oli ruuhkaa pihtileimasimelle. Kaikki meni hyvin 9. rastille saakka. Tähän kohtaan oli osunut pieni järjestäjän kämmi, rasti oli väärässä paikassa. Löysimme kyllä saman tien rastin, mutta emme uskaltaneet leimata sitä, koska se ei ollut siellä missä kartan mukaan rastin pitäisi olla. Tunnollisina haravoimme muutaman muun joukkueen kanssa aluetta viiden minuutin ajan, kunnes totesimme, että oikean rastin on pakko olla se väärässä paikassa oleva. Loput rastit telkkänä pönttöön ja maalileimauksen kautta kohti seuraavaa osuutta. Tässä vaiheessa kisaa sijoitus oli 7. ja kärkeen matkaa 5:40. Ei siis katastrofi, mutta viiden minuutin turha haravointi harmitti. Loput 40 sekuntia eroa tuli reitinvalinnoista. Me kuljimme reitin mukaisesti rastilta toiselle, kun kärkijoukkueet leimasivat rastit satunnaisessa järjestyksessä.

Väyläkartalla rasteja hakemassa.

Prologin maalissa Palju.eu:n kanssa samanaikaisesti

10 kärki prologissa:

1. 0:17:25 Avanti Adventure (2449 m)
2. +0:00:31 SK Wunderpojkar (2502 m)
3. +0:03:12 Pihkaniskat (2740 m)
4. +0:03:21 Hiiltomiehet 2 (N) (2783 m)
5. +0:05:32 palju.eu (2740 m)
6. +0:05:40 Rajavillit (2976 m)
7. +0:06:37 Hortus Medikales (N) (2884 m)
8. +0:06:54 Väsyneet (2991 m)
9. +0:07:30 wrc2015.rogaining.fi (2904 m)
10. +0:09:34 Hiiltomiehet 1 (3416 m)

Juoksu

Kilpailun ensimmäinen varsinainen osuus oli juoksuosuus, joka sisälsi yhden vesistön ylityksen. Järjestäjä tarjosi ylitystä varten yhden Finfoamin per joukkue. Myös omia kelluntavälineitä sai käyttää, mutta ne piti kantaa mukana koko osuuden ajan eläinpuistolle asti. Pientä taktikoinnin varaa oli siinä, missä vaiheessa patjan nouto ja palautus tapahtuisi, ne kun eivät olleet juoksureitillä. Meidän suunnitelma oli leimata 1. rasti, hakea patjat, suunnata suoraan rantaan, uida patjalla suoraan patjan palautuspisteelle ja jatkaa siitä 2. rastille. Suunnitelma hyvä - toteutus huono. Patjan noudon jälkeen ajauduimme rantaan ihan liian pohjoiseen ja rantauduimme vastarannalle suoraan 2. rastin kohdalle. No, muutos suunnitelmaan lennosta, 2. rastin leimaus, patjat palautuspaikalle ja siitä 3. rastille.

Finfoamin kanssa uimista

Loput juoksuosuuden rastit menivät ongelmitta. CP6:lla saimme Quest1:n sijainnin, joka sijaitsi suunnitellun juoksureitin varrella Ähtärin eläinpuiston leirintäalueella. Tehtävänä oli toisen istua polkuauton kyydissa, kun toinen työntää autoa radan lävitse. Matkalla kohti eläinpuistoa saimme myös kovaa kannustusta perheenjäseniltämme, kun juoksureittimme kulki mökkimme pihan lävitse. Ähtärin eläinpuistoon saavuimme sijalla 6. Myös osuusajoissa olimme kuudenneksi nopein 4:20 nopeinta joukkuetta Hiiltomiesten 1:stä hitaampina.

Omien kannustusjoukkojen ohi juoksemassa

Ensimmäiset 8 joukkuetta Eläinpuistolla:

 1. 1:00:39 SK Wunderpojkar
 2. +0:00:07 Avanti Adventure
 3. +0:03:17 palju.eu
 4. +0:03:46 Lumi Chip
 5. +0:06:20 Hiiltomiehet 1
 6. +0:06:33 Rajavillit
 7. +0:06:58 wrc2015.rogaining.fi
 8. +0:07:35 Pihkaniskat

Ähtärin eläinpuisto

Eläinpuistolla tehtävänä oli suunnistaa eläinpuiston aluekartan ja rastimääritteiden avulla ja leimata pihtileimasimella rastit aluekarttaan rastin sijaintien kohdalle. Rastimääreet olivat tyyliin: "Susiaitauksen luoteiskulma" tai "Pöllötalossa Lehtopöllon häkin takana". Kartta oli hyvin suuripiirteinen, joten ennakolta helpolta kuulostanut tehtävä aiheutti usealle joukkueelle päänvaivaa ja ylimääräisiä mutkia, myös meille. Alueella kun risteili erilaisia teitä ristiin rastiin ja aluekartassa oli vain yksi ympyrä ja siinä palloina eläinten summittaiset sijainnit. Eläintarhalle tulosta eläintarhalta lähtöön olimme vasta 14. nopein joukkue 6:10 nopeinta joukkuetta hitaampina.

Sijoituksemme putosi yhdellä seitsemänneksi, lähinnä hitaan vaihtoajan takia, mutta pari joukkuetta oli hyvin lähellä edessä. Ero kärkeen tuplaantui eläinpuistolle tuloon verrattuna:

  
1. 1:25:24 Avanti Adventure
2. +0:01:46 SK Wunderpojkar
3. +0:04:31 palju.eu
4. +0:09:00 Lumi Chip
5. +0:11:52 Pihkaniskat
6. +0:11:52 Hiiltomiehet 1
7. +0:12:09 Rajavillit
8. +0:12:15 Hiiltomiehet 2 (N)
9. +0:14:29 wrc2015.rogaining.fi
10. +0:16:01 Väsyneet
  

Ensimmäinen pyöräilyosuus

Eläinpuisto pyörityksen jälkeen hypättiin pyörien päälle. CP9 oli helpporasti, mutta CP10 aiheutti monelle joukkueelle päänvaivaa. Meidän tarkoituksena oli lähestyä rastia lyhyintä reittiä polkua pitkin. Onneksemme ajoimme ohi polun risteyksestä. Tajusimme tämän kyllä lähes samantien, mutta kääntymisen sijaan Markus ehdotti takakoukun tekemistä tietä pitkin. Tämä ratkaisu olikin loistava valinta. Polku oli suhteellisen hidaskulkuinen ja lisäksi rastin löytäminen polun kautta osoittautui monelle joukkueelle vaikeaksi. Pahiten aikaa menetti SK Wunderpojkar joka käytti CP9 ja CP10 välille yli 24 minuuttia, meidän selvitessä toiseksi nopeinpana 9:ssä minuutissa. Tämän onnistumisen johdosta olimmekin kilpailussa yht'äkkiä neljäntenä vain 5:32 kärkeä jäljessä.

Kieli keskellä suuta "sillalla".

Tilanne CP10:ltä lähtiessä:

1. 1:49:18 palju.eu
2. +0:03:05 Avanti Adventure
3. +0:03:11 Lumi Chip
4. +0:05:32 Rajavillit
5. +0:17:00 Väsyneet
6. +0:17:17 wrc2015.rogaining.fi
7. +0:17:39 Hiiltomiehet 2 (N)
8. +0:17:48 Hortus Medikales (N)
9. +0:18:31 Väsyneet Isät
10. +0:19:03 Hiiltomiehet 1
11. +0:19:37 SK Wunderpojkar

CP11:lle valitsimme suorimman reitin linjaa pitkin. Valitsimme kuljettavaksi oikeanpuoleisen "polun", jonka varrella rasti sijaitsi. Polku oli lähes olematon, joten sen kulkeminen oli hidasta. Jälkeenpäin fiksumpi ratkaisu olisi ollut käyttää linjan vasemman puoleista moottorikelkkauraa, jossa tosin ongelmana olisi ollut löytää oikea kohta, josta poiketa oikealle. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut tehdä takakoukku isompaa uraa pitkin.

Reittivalinnat CP9-CP11

CP12-CP14 sijaitsivat kaikki polun varressa. CP12 oli tervahaudassa vauhdikkaan alamäen varressa. Polku toi sen verran vauhdilla, että emme malttaneet himmata tarpeeksi vauhtia, jotta kartan luku olisi onnistunut tarkasti. Niinpä painelimme rastista 300m pitkäksi ennen kuin tajusimme mokamme. Jätimme pyörät siihen ja kävimme hakemassa jalkaisin rastin. Tähän koukkuun paloi aikaa 4,5 minuuttia.

Kämmäilyä CP12:lle

CP11:ltä Swin & run osuuden alkuun olimme kahdeksanneksi nopeimpia 3,5 minuuttia nopeinta hitaampina. Ilman 4,5 minuutin koukkua olisimme siis olleet nopeimpia tällä välillä. Jos ja jos. Sijoituksemme säilyi neljänsinä, mutta eroa kärkeen tuli lisää.

Tilanne Swim & run osuudelle tultaessa:

1. 2:21:04 Avanti Adventure
2. +0:00:30 Lumi Chip
3. +0:01:40 palju.eu
4. +0:08:33 Rajavillit
5. +0:15:04 Hiiltomiehet 1
6. +0:18:06 SK Wunderpojkar
7. +0:18:39 wrc2015.rogaining.fi
8. +0:18:50 Väsyneet
9. +0:19:59 Väsyneet Isät

Swim & run osuudelle saapumassa

 Swim & run

Tällä osuudella molemmilla kisaajilla oli järjestäjän puolesta omat Finfoamit. Haettavana oli 7 rastia. Suunnitelmana oli pitää vesistön ylitykset lyhyinä ja kulkea maata pitkin eristelevyn kanssa polkuja ja teitä pitkin milloin se oli järkevää. Itse rastien haku sujui kohtuudella. Markuksella olisi ollut kyytiä mennä vähän kovempaakin, mutta Jarilla patjailu veti konttorityön jäykistämät hartiat ihan jumiin. Varsinkin pisin rastiväli CP19-CP20 tuntui olevan totaalista tuskaa. Osuuden isoin tappio syntyi kuitenkin osuuden viimeisellä rastilla CP21, joka oli keskellä suolampea. Könysimme ensin kaulaamme myöten suossa rastille, jossa Markus tarttui emitin naruun leimatakseen rastin. Ainoa ongelma oli, että narun pää näytti aika tyhjältä. Emittiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Muutama kirosana ja ajatus, että tässäkö tämäkin kisa sitten oli. Ei muuta kuin samoja jälkiä takaisin katsomaan sattuisiko emitiä näkymään jossain suon pinnalla. Puoleen matkaan takaisin päin päästyämme rannalta huusi punatakkinen nainen: "Etsittekö sellaista oranssia muovipalaa?" Joo juurikin sitä, ei muuta kuin takaisin tielle emitin hakuun ja sieltä takaisin suon keskelle. Rastilta vaihtoon, pienen miesten huolto/tankkaustauon jälkeen hyppäys pyörien selkään ja kohti MTB2 osuutta.

Jarille tuskainen viimeinen Finfoam-osuus

Swim & runin mutkat

Swim & runin osuusajat (Ei mennyt ihan putkeen):

1. 0:36:29 Hiiltomiehet 1 (3608 m)
2. +0:02:18 palju.eu (3778 m)
3. +0:02:49 Pihkaniskat (3584 m)
4. +0:04:01 Avanti Adventure (4006 m)
5. +0:05:55 Välkkylä Force (4377 m)
6. +0:05:56 wrc2015.rogaining.fi (3702 m)
7. +0:06:31 SK Wunderpojkar (3840 m)
8. +0:06:58 Väsyneet Isät (3909 m)
9. +0:08:19 Väsyneet (3631 m)
10. +0:09:52 Suopursut 1 (3920 m)
11. +0:10:30 ROBUST (3865 m)
12. +0:11:47 Hortus Medikales (N) (3685 m)
13. +0:12:59 Hiiltomiehet 2 (N) (3662 m)
14. +0:13:04 Lumi Chip (3902 m)
15. +0:13:35 Rajavillit (4131 m)

Kilpailun tilanne swim & runista lähtiessä:

1. 3:01:15 palju.eu
2. +0:00:03 Avanti Adventure
3. +0:09:36 Lumi Chip
4. +0:11:06 Hiiltomiehet 1
5. +0:18:11 Rajavillit
6. +0:20:35 wrc2015.rogaining.fi
7. +0:20:37 SK Wunderpojkar
8. +0:21:28 Pihkaniskat
9. +0:22:58 Väsyneet Isät

10. +0:23:15 Väsyneet

MTB2

Pyöräily swim & runista melonnan alkuun sujui ilman suurempaa draamaa. Osittain umpeen kasvaneen metsäautotien varressa ollutta CP24:sen sijaintia jouduimme pari kertaa varmistelemaan, mutta sekin löytyi lopulta ilman suuria mutkia. Osuusaikojenkin perusteella osuus meni ihan hyvin.

Ähtärin alue tarjosi ajoittain upeita polkuja kangasmetsässä.

Pyöräily swim & runista melontaan:

1. 0:53:15 SK Wunderpojkar (15982 m)
2. +0:00:05 Hiiltomiehet 1 (15174 m)
3. +0:02:03 Lumi Chip (15404 m)
4. +0:05:03 Rajavillit (14839 m)
5. +0:07:58 Avanti Adventure (16094 m)
6. +0:11:22 palju.eu (17950 m)
7. +0:14:42 The Last Boy Scouts (14472 m)
8. +0:15:44 Väsyneet Isät (16265 m)
9. +0:17:34 Välkkylä Force (16686 m)
10. +0:18:05 ROBUST (15878 m)
11. +0:18:54 Väsyneet (17183 m)
12. +0:19:42 wrc2015.rogaining.fi (17494 m)

Samalla tavoitimme hieman kärkeä, vaikkakin top4 joukkueet alkoivat tässä vaiheessa erottua omaksi nelikoksi:

1. 4:02:24 Avanti Adventure
2. +0:03:10 Hiiltomiehet 1
3. +0:03:20 palju.eu
4. +0:03:36 Lumi Chip
5. +0:12:30 SK Wunderpojkar
6. +0:15:10 Rajavillit
7. +0:30:40 Väsyneet Isät
8. +0:32:16 wrc2015.rogaining.fi
9. +0:33:36 Pihkaniskat
10. +0:34:01 Väsyneet

Melonta

Pyöräilyn ja melonnan vaihto oli meiltä hieman hidas, mutta melonta itsessään oli meiltä yksi tämän kilpailun suurimmista ilonaiheista. Yleensä melontaa ei voi laskea joukkueemme vahvuuksiin vähäisen harjoittelun johdosta, mutta ilmeisesti tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä. Melonta tuntui alusta asti hyvältä ja sitä näytti myös osuusaika, joka oli kilpailun kolmanneksi nopein. Itse melontaosuuden kartan saimme vasta melonnan lähdössä, eikä osuudelle saanut ottaa mukaan mitään muita karttoja. Jekkuna kartassa oli veden puute. Kaikki vesi oli nimittäin poistettu kartasta, eli vesi näkyi valkoisena. Onneksi olimme ennen kisaa arvailleet melonnan reittivaihtoehtoja ja sen takia mielessä oli jonkinlainen mielikuva veden sijainnista.

Melonnan osuusajat:

1. 0:50:31 Hiiltomiehet 1 (5530 m)
2. +0:01:33 Väsyneet (5573 m)
3. +0:02:45 Rajavillit (5615 m)
4. +0:02:58 palju.eu (5707 m)
5. +0:05:20 Väsyneet Isät (5687 m)
6. +0:05:24 wrc2015.rogaining.fi (5494 m)
7. +0:06:00 Avanti Adventure (5822 m)
8. +0:06:14 SK Wunderpojkar (5647 m)
9. +0:07:08 Hortus Medikales (N) (5592 m)
10. +0:07:12 Pihkaniskat (5751 m)

Tilanne melonnan jälkeen:

1. 4:59:23 Hiiltomiehet 1
2. +0:04:32 palju.eu
3. +0:04:58 Avanti Adventure
4. +0:14:19 Lumi Chip
5. +0:19:38 SK Wunderpojkar
6. +0:19:45 Rajavillit
7. +0:34:36 Väsyneet Isät
8. +0:35:54 Väsyneet
9. +0:36:59 wrc2015.rogaining.fi
10. +0:41:33 Pihkaniskat

Suunnistus

Juoksuosuuden suunnistuskartan saimme melonnan maalissa olleesta postilaatikosta. Jo ennakkoon oli ilmoitettu, että jos juoksuosuudella aikoo uida, täytyy melonnassa päällä olleet liivit ottaa juoksuosuudelle mukaan. Me päätimme ottaa liivit mukaan ja jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan hyvä päätös. Juoksuosuuden lopussa oli myös yksi quest, jossa toisen joukkueen jäsenen piti kalliokiipeillä kallio ylös ja laskeutua sieltä tämän jälkeen alas. Toisen parista piti sillä aikaa kulkea samaista kalliota poikittain edes takaisin. Meistä Markus suoritti ylös-alas kiipeilyn ja Jari poikittaiskiipeilyn. Ylös-alas kiipeilytehtävä oli ihan hauska ja mielenkiintoinen, mutta poikittaiskiipeily oli lähinnä juoksemista ja valjaiden varmistusköyden riuhtomista mukana.

Juoksuosuuden ajoissa olimme neljänsiä. Kärkijoukkueista Avanti ja palju.eu eivät käyttäneet uintimahdollisuutta ja hävisivät tässä reitin valinnassa noin kaksi minuuttia sen käyttäneille:

1. 0:41:34 Hiiltomiehet 1 (3971 m)
2. +0:02:28 SK Wunderpojkar (3845 m)
3. +0:07:39 Avanti Adventure (4143 m)
4. +0:09:50 Rajavillit (4113 m)
5. +0:10:00 palju.eu (4317 m)
6. +0:15:43 Väsyneet Isät (4409 m)
7. +0:19:05 wrc2015.rogaining.fi (4427 m)
8. +0:19:28 Suopursut 1 (4610 m)
9. +0:19:45 Hiiltomiehet 2 (N) (4770 m)
10. +0:20:51 Lumi Chip (4671 m)

Juoksuosuudella ohitimme Lumi Chipin, mutta eroa siitä eteenpäin alkoi olla jo jonkin verran. Tilanne juoksun vaihtoon saapuessa:

1. 5:43:06 Hiiltomiehet 1
2. +0:14:15 Avanti Adventure
3. +0:16:03 palju.eu
4. +0:21:40 SK Wunderpojkar
5. +0:32:53 Rajavillit
6. +0:36:46 Lumi Chip
7. +0:53:17 Väsyneet Isät
8. +0:56:57 wrc2015.rogaining.fi
9. +0:59:25 Välkkylä Force
10. +1:04:17 Pihkaniskat

MTB3 - Epäonnea ja huonoa reitinvalintaa

Juoksusta takaisin melonnan lähtöön TP5:lle päästyämme pakkasimme juoksukengät reppuut, laitoimme pyöräilykamat päälle, haukkasimme evästä ja tankkasimme pullot ja juomapussit vedellä ja urheilujuomalla. Nestettä olikin päivän aikana kulunut ihan huolella, koska päivä oli ollut todella lämmin. Swim & run osuudella juomat jo kertaalleen ehtivät loppumaan ja nytkin nestevarannot olivat jo aika vähissä. Suhteellisen pitkään kestänyt vaihto alkoi olla suoritettu ja olimme valmiita hyppäämään pyörien päälle, kun huomasimme, että Markuksen eturengas oli tyhjä. Renkaan vaihtoon ja sekoilu vielä lähteissä reitinvalinnassa ja olimme saaneet kulutettua TP5:llä aikaa 18 minuuttia.

Epäonnen ja reitinvalintasekoilun lisäksi, valitsemamme reitinvalinta oli huono. Suurin osa joukkueista valitsi seuraavalle pitkälle rastivälille reitiksi paluun samoja jälkiä takaisin, mistä olimme tulleetkin. Meidän reitinvalinta oli koukata pohjoisen kautta lyhyempää polkua pitkin isommalle tielle ja ajaa sitä pitkin etelään. Palju.eu teki myös täysin uniikin reitinvalinnan ja kiersi pitkän lenkin isoja teitä pitkin. Heidän valintansa kuitenkin kannatti, koska hyvällä jalalla Palju oli seuraavan rastivälin nopein joukkue.

Kärkijoukkueiden reitinvalinnat TP5:ltä poistuttaessa (ei kilpailun todellinen tilanne)

 Entäpä sitten se meidän reitinvalinta. Reittimme alkuosan polku, jota ei ollut pitkälti, oli kuitenkin niin hidas kulkuista, että meidän piti käytännössä raahata pyörämme sen läpi. Tai yritimme me siinä ajaakin, mutta huonoin seurauksin. Yksi isompi kivi tuli polulla vastaan vähän yllättäen, Jari ehti nostaa eturenkaan kiven yli, mutta eturatas otti siihen kiinni ja ohjelmanumerona oli voltin yritys pyörän kanssa suorin vartaloin. Ihan täysin sekään ei onnistunut vaan lopputuloksena oli syöksyminen pää edellä kiveen. Onni onnettomuudessa oli, että vauhtia ei ollut paljon ja pyöräilykypärä oli päässä. Lopputuloksena kuhmu kypärään, mutta onneksi ei muualle.

Osumaa ottanut pyöräilykypärä

GPS-seurannan perusteella TP5:ltä seuraavalle rastille CP33:lle hävisimme edellämme oleville joukkueille karkeasti:

+3 min SK Wunderpojkar
+5 min Lumi Chip
+9 min Hiiltomiehet1
+10 min Avant
+11 min Palju

Kuva esittää eri reitinvalinnat rastille CP33 (ei kilpailun todellinen tilanne)

Tässä vaiheessa oli jo selvää, että meidän osalta suurin kiire ja taistelu sijoituksista oli ohitse ja kilpailun loppu olisi lähinnä suorittamista ja maaliin pääsyn odottelua. Tilanne kilpailussa oli CP33:lta lähtiessä:

1. 6:20:23 Hiiltomiehet 1
2. +0:13:17 palju.eu
3. +0:16:09 Avanti Adventure
4. +0:29:30 SK Wunderpojkar
5. +0:46:39 Lumi Chip
6. +0:59:59 wrc2015.rogaining.fi
8. +1:00:37 Rajavillit
9. +1:03:19 Väsyneet Isät
10. +1:22:40 Pihkaniskat
11. +1:22:59 Väsyneet

 
CP33:lta CP36:lle oli pyöräilyrastien hakemista. Tässä vaiheessa wrc2015.rogaining.fi joukkue oli painellut meidän ohitse, tosin saavutimme heidät heti rastin CP33 jälkeen. Ennakkoon oli ilmoitettu, että rastin CP34 sijainti selviää rastilla CP33. Siellä olikin kartta ja ohjeet seuraavalle rastipisteelle. Tosin CP34 ei ollut sielläkään vaan joukkueita ajatettiin Ähtärin hiihtoverkostoja pitkin paikasta toiseen, kunnes varsinainen rasti löytyi Ähtärin ehkäpä korkeimmalta paikalta mäen päältä. Sieltä lähdettyämme napsimme matkaan rastin CP35 sillan alta ja suuntasimme rastille CP36.

Vaikka haimme CP33:lta lähtiessä vähän vauhtia väärästä suunnasta niin siitä huolimatta etenemisemme oli suhteellisen nopeaa:

1. 0:33:04 palju.eu (7740 m)
2. +0:00:18 Hiiltomiehet 1 (7694 m)
3. +0:00:51 Rajavillit (7683 m)
4. +0:01:04 Avanti Adventure (7874 m)
5. +0:01:43 wrc2015.rogaining.fi (7716 m)
6. +0:05:55 Pihkaniskat (8123 m)
7. +0:08:11 Hortus Medikales (N) (7270 m)
8. +0:08:59 Väsyneet (7179 m)

Koukerot CP33:lta rastille CP36.

Ennakkoon oli ilmoitettu, että myös CP37:n sijainti kerrottaisiin vasta rastilla CP36. Sinne saavuimme yhtämatkaa wrc2015.rogaining.fi joukkueen kanssa. Rastilla oli jostain reilusti viime vuosituhannelta oleva kartta, johon oli merkitty CP37:n sijainti. Tovin karttaa tutkittuamme meille selvisi, että rasti sijaitsee pari saarta etelään. Pyörät siis parkkiin, kahlaus kainaloita myöten joen yli, sitten rämpiminen tiheää risukkoa kasvavan saaren lävitse, vyötäröä myöten kahlaus 50 metriä toiseen saareen ja siellä hakuammunnalla rastin hakua. Jälkimmäinen saari oli lähes yhtä ummessa kuin ensimmäinen, joten näkyvyys saaressa oli kovin vähäistä. Heitimmekin saaressa ensin pienen turhan lenkin ennen kuin löysimme hienon laavun ja sieltä rastin.

CP37:n haku. Samassa näkyy myös raja, mihin oma kilpailukarttamme rajoittui.

Rastiväli CP36:ltä CP38:lle (ts. CP37:n hakuun mennyt aika):

1. 0:34:27 palju.eu (3695 m)
2. +0:00:32 Avanti Adventure (3640 m)
3. +0:00:39 Hiiltomiehet 1 (4159 m)
4. +0:01:31 ROBUST (3533 m)
5. +0:02:09 Välkkylä Force (3856 m)
6. +0:02:23 SK Wunderpojkar (3875 m)
7. +0:02:49 Hiiltomiehet 2 (N) (3589 m)
8. +0:04:11 Hortus Medikales (N) (3568 m)
9. +0:04:25 Rajavillit (3908 m)
10. +0:05:51 Väsyneet (3563 m)

CP37:aa hakiessamme olimme karistaneet wrc2015.rogaining.fi kintereiltämme, joten nykyinen sijoituksemme näytti aika selvältä, joten siinäkään mielessä suurempaa kiirettä ei enää ollut. CP38 sijaitsi Ähtärin venelaiturilla vedessä ja rastille pääsi ainoastaan styroksilevyjä apuna käyttäen. Markus sai kunnian käydä hakemassa tämän rastin, koska emit oli tiukasti narulla kiinni hänen repussaan. Sää oli alkuillan aikana muuttunut kuumasta ja aurinkoisesta viileäksi ja sateiseksi, jonka vaikutusta ajoviima vielä mukavasti korosti, joten ylimääräinen uiminen ei tuntunut kummastakaan enää kovin mukavalta. CP38:n jälkeen edessä olivat QUEST3, jossa rasti piti etsiä vanhoista juoksuhaudoista ja QUEST4, jossa piti suorittaa koulun pihalla lasten leikkipaikalle viitoitettu esterata. CP39 sijaitsi paloaseman tornissa, johon kiivettiin rappusia pitkin ja CP40 viimeisenä rastina oli sijoitettu maalin lähelle vanhaan bunkkeriin. Lopuksi enää lyhyt kurvailu maaliin ja kilpailu oli siinä. Oli aika kiittää toisiamme matkaseurasta, suunnata rantasaunaan lämmittelemään ja sieltä järjestäjän tarjoamalle maittavalle päivälliselle.

Viimeiset kurvailut maaliin

Maalissa jaksoi vielä hymyillä vaikka vilu oli jo aikamoinen

 Rastiväliajat CP38:lta maaliin:

1. 0:35:56 SK Wunderpojkar (8939 m)
2. +0:00:21 palju.eu (9326 m)
3. +0:03:36 Hiiltomiehet 1 (9195 m)
4. +0:04:04 Avanti Adventure (9521 m)
5. +0:04:23 Pihkaniskat (9150 m)
6. +0:08:54 Hortus Medikales (N) (9264 m)
7. +0:09:39 Välkkylä Force (10348 m)
8. +0:10:03 Väsyneet Isät (9238 m)
9. +0:11:32 Rajavillit (9102 m)
10. +0:12:32 Väsyneet (9480 m)
11. +0:13:52 ROBUST (9491 m)
12. +0:14:07 wrc2015.rogaining.fi (9421 m)

Lopputuloksissa sijoituksemme oli viides. Se olisi ollut muuten kuudes, mutta LumiChip jätti syystä tai toisesta välista CP34:n pyöräsuunnistusosuuden Ähtärin hiihtoladuilla. Koko radan suorittaneita joukkueita oli lopulta kymmenen.

Kilpailun lopputulokset

Loppuarvosanaksi annoimme itsellemme 7½ / 8-. Suoritus oli tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Loppusijoitus viides ei ole huono ja näin pitkässä kisassa kaikille sattuu matkaan omia mutkia. Nyt vielä epäonnikin vähän vaivasi rengasrikon myötä. Silti hieman huolellisemmalla tekemisellä ja ilman rengasrikkoa olisimme olleet taistelemassa edellä olleiden joukkueiden kanssa tasapäin pykälää paremmista sijoituksista. Positiivista kilpailussa oli ehdottomasti melontaosuus. Myös pyörä kulki normaaliin hyvään tahtiin. Vielä kun karsii pyöräosuudelta turhat koukut pois, niin hyvästä pyörävauhdista saa kaiken hyödyn otettua irti.