maanantai 8. kesäkuuta 2015

Rajavillit 2 Ursakin extreme -sarjassa 6.-7.6.

Kesäkuun 6.-7. päivä kilpailtiin tämän vuoden pisin kotimainen seikkailukilpailu Joensuun seudulla. Rajavillit starttasin mukaan Karsun järjestämän Ursak-seikkailun extreme-sarjaan Jarin ja Antin muodostamalla joukkueella. Tavoitteeksi oli asetettu selviytyä läpi koko reitistä vaaditussa aikataulussa ja mitata kuntoa kokeneita seikkailijoita vastaan. Joukkueen vahvuuksia ja heikkouksia oli pohdittu etukäteen ja kilpailuun valmistuttiin huolellisesti.

Aurinkoiseen lauantai-aamuun herättiin täynnä intoa. Kartat ja reittikirja saatiin käsiin klo 6:30 ja reilun 200 kilometrin ja arviomme mukaan 24 tunnin reitin suunnitteluun oli käytännössä aikaa n. tunnin verran. Sen jälkeen tavarat oli pakattava huoltolaatikoihin, kuunneltava viime hetken ohjeet kisainfossa ja siirryttävä kilometrin päähän lähtöpaikalle kirkkopuiston kentälle.

Kiireähän siinä tuli. Reitti suunniteltiin huolella, joten hutilointi jätettiin huoltolaatikoiden pakkaamisvaiheeseen. Tavarat kipattiin suoraan omista laatikoista Muuttofirma.fi:n tarjoamiin huoltolaatikoihin suuremmin tarkastelematta ja ylimääräistä puuhaa tuli vielä tehtäväksi, kun pyöräilykypärän pantaosa katkesi sitä laatikkoon yhdessä rullaluistinten kanssa survoessa. Seikkailijan paras ystävä, ilmastointiteippi, onneksi pelasti tämänkin tilanteen ja kypärä saatiin pelikuntoon.

Prologi


Startti tapahtui klo 9 (oikeasti 9:04) ja sadat seikkailijat ryntäsivät kohti Pielisjoen varressa sijainneita prologirasteja. Pisimpään extreme-sarjaan starttasi 11 kahden hengen joukkuetta, joista Halti Adventure lähti heti paukusta pitämään kovinta tahtia. Me aloitimme rauhallisella tahdilla säästellen energiaa seuraavan aamuyön pitkiä ratkaisuosuuksia varten.

Ensimmäisellä rastilla onnistuimme pitämään sukat vielä kuivana tarkkailemalla edellä menevien joukkueiden reitinvalintoja, mutta kastumaan päästiin pian uimapatjaillen (kahdesti) Pielisjoen ylityksen parissa. Prologissa aikaa paloi lähinnä rasteilta puuttuvia leimasimia etsiessä. Kaikille rasteille ei leimasinta ollut riittänyt ja rastin virkaa toimitti pelkkä rastilippu. Kilpailijoille tästä ei oltu mainittu, joten käytimme turhaa aikaa leimasimien etsimiseen kahdelta rastilta ennen kuin päättelimme tämän kuuluvan kilpailun juoneen. Ylimääräistä aikaa tähän touhuun kului yhteensä n. 3 minuuttia.

Jari prologissa.
Kivisessä pellossa kyntämistä prologissa Pielisjoen suulla.

Prologin toinen osuus sprinttisuunnistuksen parissa Joensuun urheilupuiston ja kampuksen alueella sujui ongelmitta Antille tutuissa maisemissa. Harmiksemme Treetop-parkkiin emme päässeet seikkailemaan. Se huvi oli varattu vain kuntosarjalle. Prologin päätteeksi olimme team Haltia perässä jo yli 20 minuuttia. Heti edellämme eteni sarjan ainut sekajoukkue Lupus Extreme.

Melonta


Ensimmäinen varsinainen osuus oli kanoottimelonta kirkkopuistosta Aavarannan kautta Höytiäisen kanavaa pitkin Pankakoskelle. Tämä osuus oli ennakkoarvailuissa meidän heikoin lajimme ja edellä menneen Lupuksen kanootti tuntuikin karkaavan auttamatta kauemmas horisonttiin vaikka kuinka taistelimme navakassa sivuvastaisessa tuulessa kohti Aavarantaa. Mukana olivat sekä omat kaksipäiset kajakkimelat, että järjestäjän tarjoamat yksilapaiset kanoottimelat. Alussa käytimme kajakkimeloja, mutta ensimmäisen rastin jälkeen vaihdoimme yksilapaisiin, joiden kanssa haastavassa kelissä eteneminen tuntui helpommalta.

Pääsimme viimein kanavaan suojaan yli puolimetrisiltä aalloilta ja melontarytmikin parani hiljalleen. Saimme Lupuksen kiinni rastilla CP3, jossa tuli suorittaa lisätehtävä. Tehtävänä oli molskauttaa rantakalliolta n. 5 metriä alempana virranneeseen kanavaan, kiivetä sieltä köyden avulla ylös ja käydä lämmittelylenkkinä leimaamassa lisärasti n. puolen kilometrin päässä. Antti sai lämmöt nopeasti normaaliksi Jarin kärsiessä vilunväreistä koko melonnan loppumatkan Puntarikosken voimalalle saakka.

Melontaan käytimme aikaa yhteensä n. 2 tuntia ja 40 minuuttia kärkijoukkueiden suoriutuessa siitä n. 35 minuuttia nopeammin. Puntarikoskelta rullaluistelemaan lähtiessämme eroa edellä luistimille hypänneeseen WRC 2015 –joukkueeseen oli jo 38 minuuttia, joten melontaosuus osoittautui jälleen heikoksi lenkiksemme.

Epävirallinen väliaikatilanne TA Puntarikoskella rullaluistelun lähdössä. (GPSseuranta.net)


Rullaluistelu


Rullaluistimet ja kuivaa vaatetta päälle saatuamme löysimme nopeasti hyvän matkavauhdin. Osuuden ainoalla rastilla pääsimme laskeutumaan Pilkon viljasiilon katolta lähes 30 metrin korkeudesta köysien varassa. Mukavan välikevennyksen jälkeen jatkoimme luistelua Kontiorannan ampumahiihtostadionille, jossa käytiin vielä lyhyt AH-viesti molempien päästessä lyhyen luistelulenkin jälkeen ampumapenkalle kokeilemaan sihtiään.

Makuulta pystytauluihin paukutellessa molemmat ottivat 3 sakkolenkkiä, joiden rullailun jälkeen päästiin vaihtamaan pyöräkengät jalkaan ja starttaamaan ensimmäiselle pitkälle maastopyöräosuudelle. Rullaluisteluosuudella ero WRC 2015-joukkueeseen kasvoi vain minuutilla ja jätimme perässä etenevää Lupus Extremeä n. 12 minuuttia. Turkka Forest –joukkueella oli ongelmia luistelussa ja he olivat pudonneet useita sijoja edeten nyt seuraavana joukkueena edellämme.

Maastopyöräily


Pyöräilyn ensimmäinen pätkä ajettiin Kontiorannan entisen varuskunnan ja Kontioniemen alueella. Viivan varrelta haettiin piilossa olevia rasteja osin kuvallisten vihjeiden avulla ja osin ilman vinkkejä. Alueelta löytyi hienoja MTB-polkuja, jotka olisi voitu ajaa kovempaakin. Halu pitää kartanluku tarkkana ja selvitä osuudesta virheittä rauhoittivat kuitenkin vauhtia. Samoin tekivät Antin reidet, jotka ilmoittelivat heti pyöräilyn alusta asti ettei tänään ollut hyvä pyöräilypäivä. Virheettömällä suorituksella olimme neljänneksi nopeimpia jääden vain muutamia minuutteja nopeimmista joukkueista. Niin kärjessä kulkenut Halti kuin edellämme kisannut WRC 2015 tekivät virheitä ja otimme heitä kiinni, WRC:tä peräti 35 minuutin verran.

Ensimmäisellä varsinaisella pyörärastilla oli lisäohje extra-rastin hakemisesta Pyytivaaran mastolta. Matkalla vaaralle näimme ensimmäistä kertaa melonnan jälkeen edellä menevän joukkueen (WRC 2015) ja tiesimme ottaneemme heitä hyvän matkaa kiinni. Tämä antoi lisävoimia kampien pyörittelyyn, ja matka etenikin kohtuullisella tahdilla Kolinpolkua seurailleen ja rasteja vaarojen päältä hakien.

Rastille CP8 saapuessamme näimme WRC-porukan fillarit polun varressa. He olivat etsimässä samaa rastia. Polkua, jota pitkin saavuimme ei ollut karttaan merkattu, joten otimme suuripiirteisen suunnan ylämäkeen kohti puiden välistä pilkistävää kivikkoa. Rastijyrkänne oli rinteessä kivikon tasalla hieman siitä kaakkoon. Kivikko tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja pohdimme, oliko se jo osa etsimäämme jyrkännettä. Rastia ei kuitankaan näkynyt, joten jatkoimme pidemmälle kaakkoon, kunnes olimme varmoja tulleemme liian pitkälle. Häntä koipien välissä palasimme alemmas ottamaan uutta suuntaa. Vastapäisistä kukkuloista paikansimme itsemme tarkasti ja pian rasti löytyikin juuri sen jyrkänteen päältä, minkä alta olimme sitä jo kerran etsineet. N. 12 minuutin pummin myötä WRC 2015 oli jälleen karannut.

CP8 kuviot. 23 minuutin jälki, josta 15 minuuttia ylimääräistä.


Hyppäsimme satulaan ja karautimme kohti seuraavaa rastia uraa pitkin, jota ei ollut karttaan merkitty. Oikaisu onnistuikin muuten hyvin, mutta tulimme tielle hieman eri kohdassa kuin ajattelimme ja seurauksena oli parin minuutin pummi väärälle tielle kääntymisen seurauksena.

Tämän rastin jälkeen kävimme ensimmäiset keskustelut rastilla CP11 odottavasta cut-off rajasta. Rastille tulisi ehtiä klo 19:00 mennessä tai joutuisi jättämään siellä odottaneen n. 4 kilometrin jalkaisin edettävän lenkin väliin. Kartta oli taiteltu pyörän karttatelineeseen siten, ettei rastia CP11 vielä näkynyt, joten jäljellä olevaa matkaa ei pystynyt arvioimaan. Päätimme kuitenkin jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, eli tarkasti suunnistaen ja ilman mitään järjettömiä spurtteja. Onneksi etenemiseen käytettävät polut tuntuivat paranevan koko ajan ja pääsimme etenemään hitaiden polkujen sijaan metsäteitä.

Rastia CP10 lähestyessämme kohtasimme yllättäviä ongelmia, kun Jarin pyörästä katkesivat ketjut. Teimme tarvittavat ketjunjatkokset niin nopeasti kuin osasimme ja jatkoimme matkaa. Ylimääräistä aikaa korjauksiin kului 7 minuuttia.

Rastilla CP10 armonaikaa cut-offiin oli 20 minuuttia. Olimme päättäneet kiertää välin tietä pitkin toivoen sen siivittävän meidän hyvään vauhtiin kohti Kolvanan Uurolla sijainnutta CP11:ä. Tämä reitinvalinta osoittautui aivan yhtä nopeaksi kuin suorempikin tie, mutta tästä ei ollut enää apua kellon lyödessä 19:00 ollessamme vielä isolla tiellä n. 8 minuutin matkan päässä rastista. Poljimme pitkän ylämäen rastille kuulemaan tuomion, jonka jo tiesimme: Seuraavaa questia emme päässeet suorittamaan ja koko reitin kiertäminen jäi siten haaveeksi.

Rullaluistelussa ja pyöräilyssä joukkueen vahvuudet pääsivät esille. Vasemmalla tilanne CP11 (Kolvanan Uuro) tultaessa ja oikealla väliaika luistelun alusta Puntarikoskelta Kolvanan Uurolle (epäviralliset @ GPSseuranta.net)


Jossittelukappale


Jatkoimme matkaamme heti tiedusteltuamme ensin questilta lähdössä olleilta joukkueilta tilannetietoja. He ilmoittivat olevansa toisella sijalla ja käyttäneensä questiin n. tunnin. Olimme siis vain tunnin perässä toisesta sijasta ja silti jouduimme cut-offiin. Great.

Seuraavalla välillä käytimme hetken aikaa mielessä pyörineiden ”Jos...” –alkuisten kysymysten käsittelyyn. Ketjurikko, pummit CP8:lla, startin tapahtuminen 4 minuuttia myöhässä, prologin rastileimasimien etsimiseen käytetty aika... Selityksiä olisi riittänyt lähemmäs puolen tunnin ylimääräisiin kuvioihin. Päädyimme kuitenkin lopputulokseen, että tänään emme yksinkertaisesti olleen riittävän hyviä koko reitin haasteen selättämiseen. Päätimme jatkaa kisaa samalla taktiikalla kuin tähänkin saakka, vaikka sijoituksen nostamiseen ei olisi enää teoriassakaan mahdollisuuksia. Sääntöjen mukaan ennemmin cut-offiin joutunut joukkue ei voi nousta sellaisten joukkueiden edelle, jotka ovat kyseiseen aikarajaan ehtineet. Perässämme oli vielä useita joukkueita, joten sijoituksen puolustamisessa oli sentään tehtävää vaikka ensimmäinen kisatavoite täyden reitin kiertämisestä ei täyttynytkään.

Questin jälkeiset 3 jäljellä olevaa pyöräilyväliä jatkoimme samalla tahdilla ja iloksemme huomasimme sen riittävän hyvin kisan palkintopallisijoista kamppailevia joukkueita vastaan. Heillä oli toki takanaan yksi raskas suunnistus meitä enemmän, mutta silti jätimme heitä jälkeemme muutaman minuutin ennen Ahvenisen huoltopistettä. Ennakkoon vahvuudeksi laskemamme pyörällä suunnistus osui siis oikeaan ja saimme edes hetken verrata vauhtiamme muihin, vaikka emme enää ”samassa kisassa” olleetkaan.

CP12 ison suppuravaaran laella.


Piiiitkä yösuunnistus


Cut-offiin joutumisen jälkeen mielessä käynyt ajatus kunnon tauon pitämisestä ennen seuraavana vuorossa olevaa 22 km suunnistusta työnnettiin sivummalle, koska ilta oli jo myöhä ja halusimme ehtiä suunnistuksessa mahdollisimman pitkälle ennen pimeän tuloa. Pyöräilykamojen vaihto suunnistuskamppeisiin tapahtui melko verkkaisesti ja läksimme pitkälle suunnistuslenkille yhtä aikaa (täyden radan) kilpailussa 2-4 sijoilla olleiden joukkueiden kanssa.

Heti ensimmäisistä väleistä alkaen kävi selväksi, että haastetta tulisi riittämään maastokartan, erämaamaaston ja pimenevän illan ansiosta. Järjestäjän 3,5 tunnin osuuden aika-arvio (jonka olimme pyöristäneet meille 4 tuntiin) tulisi ylittymään reippaasti. Sijoituksen parantamiseen ei enää ollut mahdollisuuksia, joten keskityimme varmaan etenemiseen kävelytahdilla. Rastit napsuivatkin kohdalleen melko hyvin ja kisassa tiukasti mukana olevia joukkueita tuli ohi lähinnä vain tieosuuksilla.

Vaaramaastossa eteneminen alkoi pian vaatia verojaan ja heti toista rastia etsiessämme Jarin jalat alkoivat krampata voimakkaasti. Löysäsimme tahtia entisestään ja etsimme tiekiertoja hyödyntäviä reitinvalintoja. Hitaan, mutta varman suunnistuksen ansiosta olimme vielä osuuden kuudennella rastilla lähes samaan aikaan muutaman samaan aikaan suunnistukseen startanneen joukkueen kanssa. Yö oli jo laskeutunut ja tämän rastin jälkeen oli pakko sytyttää otsalamput. Näkyvyys ei varsinaisesti tästä parantunut, sillä maasto oli hyvin peitteistä ja valon valaistessa lähipuiden oksat ei niiden taakse enää nähnyt lainkaan.

Antti ja rasti CP16, jolle pääseminen tuntui kestävän ikuisuuden.

Yksi haastavimmista suunnistustehtävistä mitä eteen on tullut.


Tielle alkoi kasaantua myös muita uusia haasteita. Rastilla CP20 paikkailimme alkavia hiertymiä jaloista Compeedin ja urheiluteipin avulla. Kesti tovin ennen kuin suossa kastuneet jalat saatiin juuri alkaneessa vesisateessa niin kuiviksi, että teippi tarttui. Heti seuraavan rastin tienoilla alkoi Jarilla energiansaanti tökkiä, kun eväät eivät enää maistuneet. Onneksi seuraavilla rastiväleillä pääsimme hyödyntämään teitä ja matka taittui – valitettavan hitaasti tosin.

Ennenaikainen loppukliimaksi


Suunnistusosuuden maalin lähestyessä aamu alkoi hiljalleen valjeta ja totesimme osuuden kestäneen meiltä jo yli 6 tuntia. Eväät eivät vieläkään maistuneet Jarille ja Antillakin oli huolensa energiansaannin kanssa. Aamulla huoltolaatikon pikapakkauksessa urheilujuomajauhepurkki oli jäänyt pakkaamatta siihen, ja valmiiksi sekoitellut 9 litraa energiajuomaa oli nyt lipitelty lähes viimeiseen pisaraan. Kisa olisi siis vedettävä loppuu pelkän veden ja kiinteiden ruokien voimalla.

Laskeskelimme jäljellä olevan 53 km maastopyöräilyn ja 21 km melonnan suoritusaikaa edellisten osuuksien tahtien perusteella ja totesimme että kisattavaa olisi vielä ainakin kymmenkunta tuntia jo kisatun reilun 18 tunnin päälle. Ahvenisen TA:lle tullessamme huomasimme olevamme viimeinen sinne saapunut joukkue. Kaikki perässämme olleet joukkueet olivat joutuneet aiemman CP11:n cut-offin lisäksi suunnistusosuuden cut-offiin ja senkin suhteen lyhennetylle radalle. Näin ollen sijoituksemme oli jo tässä vaiheessa kisaa sinetöity eikä loppukisalla olisi ollut mitään vaikutusta siihen ylös- eikä alaspäin.

Edellämme ollut WRC 2015 –joukkue oli myös joutunut suunnistuksen cut-offiin ja siten suunnistusosuus oli ollut heille yli 4 tuntia meidän osuuttamme lyhempi. Kummankin joukkueen jatkaessa maaliin saakka he olisivat olleet aiemman cut-offin perusteella edellämme, mutta kokonaisuudessa heidän reitti olisi ollut n. 3 tuntia ja yli 10 kilometriä meidän reittiämme lyhyempi. Meidän kannaltamme äärimmäisen huonosti osuneet cut-off ajat olivat aiheuttaneet sen, että kilpailun sijoituksissa sekä edellämme että perässämme edenneen joukkueet kulkivat reitillä n. 2 tuntia edellämme.

Koska molemmat tavoitteet koko radan kiertämisestä, sekä muiden joukkueiden kanssa rinta rinnan kisaamisesta olivat nyt mahdottomia saavuttaa, oli päätös kisan keskeyttämisestä tähän vaiheeseen lopulta helppo ja yksimielinen. Päätimme siis vaihtaa kuivaa vaatetta päälle, hypätä järjestäjän tarjoamaan paluukyytiin Joensuuhun, ja aloittaa palautumisen kohti viikon päästä odottavaa Jukolan viestiä, jossa molempien olisi jälleen oltava kisakunnossa.

Muut olivat jo lähteneet Ahvenisen TA:lta kun saavuimme paikalle. Jossain vaiheessa oli vettäkin satanut.

Maitojunalla kohti Joensuuta. Lämpimään autoon kuivissa vaatteissa päästyä silmäluomet tuntuivat yllättävän raskailta.


Vaikka tavoitteet jäivät tällä kertaa toteutumatta, oli seikkailu jälleen hieno kokemus. Reitti tarjosi haastetta koko rahalla jopa siinä määrin, ettei siihen kyetty päivän kunnolla vastaamaan. 18 tunnin ja 15 minuutin mittaiseksi jääneen kisan aikana ehdittiin matkaa taittaa 136 km. Sarjan voittoon seikkaili Halti Adventure Team 22 tunnin ja 26 minuutin ajalla. Toiseksi tullut joukkue Turkka Forest jäi voittajille lopulta yli 3,5 tuntia. Koko reitin ehti kiertää matkaan lähteneestä 11 joukkueesta vain 4.

Tapahtumasta kuvattu TV-lähetys julkaistaan syyskuussa, jolloin jokainen pääsee vielä palaamaan Ursakin hienoon tunnelmaan!