sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tampere Yö-Rogaining 7.-8.11.2014

Marraskuisena lauantai-aamuna kellon lähestyessä kuutta harvalukuinen mutta sitäkin asiantuntevampi rogaining-yleisö kohahtaa Rajavillien joukkueen noustessa liveseurannan tuloksissa kolmannelle sijalle leimaamalla viimeisen 9 pisteen rastin. Käsillä on Tampereen yö-rogainingin viimeiset hetket ja mielenkiinto kääntyy nyt siihen, ehtiikö Antin ja Jarin muodostama joukkue ajoissa maaliin ennen sakkominuuteille joutumista. Ei ehdi. Sen tietää joukkue itsekin. Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Tässä kootut selitykset.

Syyskuussa rogainingin monitoimimies Jari Kaaja heitti ilmoille ajatuksen 8 tunnin rogaining-kisasta Tampereen kaupunkin alueella. Kisa sijoittuisi yöaikaan ja mukana olisi myös pyöräsarja. Antti innostui tapahtumasta samantien ja Jari S. oli helppo puhua mukaan joukkueeseen. Molemmille tapahtuma oli ensimmäinen harjoittelu pyörällä rogaamisen suhteen.

Vaikka tapahtuma oli kasattu kokoon nopeassa aikataulussa, oli se yksi parhaista rogaining-kokemuksista mihin olemme osallistuneet. Kartta, rastit, alue ja kisakeskuksen järjestelyt olivat viimeisen päälle kunnossa ja meille uutena tuttavuutena tullut kännykkäleimaus toimi mainiosti hyvien ohjeiden myötä. Suuret kiitokset siis järjestäjälle hienosta tapahtumasta, joka houkutteli Tampereen yöhän varsin laajan joukon osallistujia.

Itse asiaan.


Pelipaikoille saavuttiin hyvissä ajoin ja tavarat olivat pitkälti valmiina kun kartat saatiin 2 tuntia ennen lähtöä. Suunnistusvastuu oli luovutettu Antille ja Jari otti kopin rastimääritteistä ja leimaamisesta. Reittisuunnitelma rakentui tutusti suuria pisteitä antavien rastien varaan ja etukäteen kaavailemamme n. 100 km lenkki tuntui syntyvän kartalle melko luonnollisesti. Muut reittiä suunnittelevat joukkueet tuntuivat tietävän kaikki kartan oikopolut sekä teiden ajonopeudet. Meillä ei maastotuntemusta alueesta ollut juurikaan, mutta emme ottaneet siitä stressiä. Olihan meillä kartta :)

Koska kyseessä oli ensimmäinen pyörärogaining meille, oli etenemistahdin hahmottaminen aika haastavaa. Rastit olivat teiden ja polkujen varsilla, joten arvioimme keskinopeuden 15 km/h tuntumaan ja tästä päättelimme että lopussa meille jäisi vielä aikaa miettiä mistä napsimme viimeiset pisteet. Muutama liselenkkivariaatio mietittiin jo matkan varrelle ja niille sentään määriteltiin cut-off ajat jonka jälkeen niille ei enää lähdettäisi.

Reittiä päätettiin lähteä kiertämään myötäpäivään, jolloin kartan mukaan haastavinta suunnistusta vaativa koilliskulma hoidettaisiin ensiksi alta pois. Eteläosan hyvät pisteet antavan linjan kautta oli tarkoitus heilahtaa kartan länsipuoliskolle, josta noustaisiin Hervannan ja Kaukajärven eteläpuolen rastien kautta keskustaan parahiksi sen hiljennyttyä baarien sulkeutuessa. Sen jälkeen suunnitelma oli avoin ja "worst case" -mallin mukaan sinkoaisimme suorinta reittiä (rastit matkalta noukkien) maaliin. Uskoimme tässä vaiheessa, että ehtisimme lopussa tutustumaan myös maineikkaisiin Kaupin polkuihin.

Reittisuunnitelma kartalla. Punaisella ympyröidyt rastit oli tarkoitus hakea. Eteläpuoliskolla muutama lisälenkkimahdollisuus keltaisella. Viiva päättyy keskustaan ja sen jälkeen oli tarkoitus toimia sen mukaan miten aikaa olisi jäljellä.


Se pieni mutta...


Luonnonvoimat tarjosivat kisaajille lisähaastetta viimehetkellä, kun kisaa edeltävänä yönä Tampere sai talven ensilumen. Lunta kertyi maahan jopa yli 10 senttiä ja vaikka asiasta huomauteltiin tiedotusvälineissä ahkerasti kisapäivänä, yllätti talvi pyöräilijät pahemman kerran. Ennen kisaa kisakeskuksessa huomattiin toki olevan enemmän lunta kuin kotopuolessa, mutta arvelimme metsäteiden olevan kuitenkin kohtuu nopeasti ajettavia.

Matkaan mars!


Viimehetken valmistelut venähtivät hieman ja lähtöviivalle asetuttiin vasta muutama minuutti ennen klo 22 tapahtunutta starttia. N. 3 sekuntia ennen starttia Antti huomasi taitelleensa kartan telineeseen siten, ettei lähtöpaikkaa näkynyt. Alussa otettiin siis n. puolen kilometrin muistisuunnistus joka sujui hyvin muita peesaillen :)

Ensimmäisille rasteille 9L ja 9G otettiin tuntumaa karttaan ja samalla polkaistiin reippaat alkulämmöt. Toisella rastilla Jari totesikin että on aika keventää vaatetusta. Samaan aikaan Antti muisti laittaa kellon käyntiin. Nämä sähläämiset laitamme ensimmäisen pyöräkisan piikkiin. Paljon enemmän kaikenlaista huolehdittavaa kuin tossulla mentäessä.

Seuraavaksi suuntasimme kohti rastia 9Q. Tällä välillä reissun todellinen luonne alkoi paljastua. Lähiön sivutiet olivat todella sohjoisia ja hankalia ajaa eikä tilanne helpottanut metsäautotielle päästäessä. Joko baana oli tamppaantunut todella liukkaaksi tai sitten sai taiteilla lähes 15 sentin lumihangessa kulkevia autonrenkaanjälkiä pitkin. Lisäksi yöaika tuntui tuovan mukanaan monenlaisia yllätyksiä, kuten pyörätiellä takaperin vastaan tulleen pitsataksin :)

7G löytyi ongelmitta ja päästiin hetkeksi kunnon tielle rullailemaan. Hereillä piti tässäkin olla ja Antti oli lähellä ottaa todella vauhdikkaat lipat kun alamäessä katse kartassa eteen tullut jääpaukku heitti fillarin jonkinlaiseen sivuluisuun. Taikuri ei itsekään ymmärtänyt kuinka selvisi tempustaan kaatumatta, mutta matka siis jatkui ja alkukisan maksimisykepiikki oli otettu :)


Antti muisti käynnistää kellon vasta 2. rastilla. 9Q rastin hakemiseen kului oletettua enemmän aikaa lumitilanteen vuoksi.


Taiteilua, tunkkaamista ja tuskaa.


3C-rasti haettiin pistona ja hetken yksin kruisailun jälkeen saatiin näköhavainto toisestakin fillarijoukkueesta, Telemark Team Ørnistä. Rastin 9I edellä menneet joukkueet olivat hakeneet pistona, mutta me tunkkasimme pyörät suunnitelman mukaisesti läpi saakka aitaa seuraillen. 5H rastille vievä tie oli todella hidas ajaa ja jälkikäteen ajateltuna koko lappu olisi kannattanut jättää väliin.

Seuraavalle välille teimme onneksi fiksun ratkaisun ja kiersimme 9C rastille tien kautta tehden sinne ensimmäiset renkaanjäljet. Tällä tiepätkällä sai pidettyä jonkinlaista vauhtia yllä ja kuittasimme rastinoton yhteydessä edellisellä rastilla pari minuuttia edellä edenneen fillariporukan.

5D rasti jätettiin suosiolla väliin ja suhautimme suoraan 7N:lle. Tällä välillä pyöriin tarttuva nuoskalumi yhdessä kuran kanssa alkoi jo aiheuttaa hankaluuksia muuhunkin kuin itse ajamiseen. Pyöriä piti pysähtyä puhdistamaan useaan otteeseen kun kuran ja jään kertymisen seurauksena vaihtajat jämähtivät paikalleen ja pyörätkin lakkasivat välillä pyörimästä. Koko osuus 9I-5H rastivälin puolivälistä 7N rastille oli todella haastavaa ja hidasta etenemistä lumen vuoksi. Onneksi 7N rastin jälkeen sähkölinjan alta löytyi tampattu hyvin ajettava polku joka johdatteli meidät 5K rastin kautta takaisin aurattujen baanojen pariin.

Olimme ensimmäinen 9i rastin läpitunkkaaja. Touhu oli senverran raskasta että valitsimme 5H-9C välille tiekierron. Koko tämä osuus oli todella raskas ja jälkiviisaana voi todeta että kaikki nämä rastit olisi pitänyt jättää hakematta ja käyttää aika kaupunkipyöräilyyn.

Takaisin vauhtiin... hetkeksi.


Lumihangen jälkeen aurattu tie tuntui jälleen hienolta ja matka alkoi edetä aivan eri tahtiin. 7M, 9J, 9H, 7P ja 7H rastit tarttuivat ilman ongelmia. Koilliskulman skipanneet joukkueet etenivät edellämme ja rasteille alkoi löytää jo polkuja seuraamalla. 7P:n jälkeen alkoi trafiikkia olla myös vastaan, joten polut lipuille vahvistuivat entisestään.

Eteläisen puoliskon vauhdikas tielinja 7O, 9D, 9K ja 7D osoittautui myös odotettua hitaammaksi ja pääsimme jälleen taiteilemaan lumihangessa kulkeneita autonrenkaanjälkiä pitkin. Matka kuitenkin eteni pyöränpuhdistustaukoja lukuunottamatta kohtuullisella nopeudella ja 7D-9M välin pieni polkukin oli jo rullattu edellä menevien / vastaantulleiden toimesta mukavan leppoisaksi single-trackiksi. Tälle osuudelle oli visioitu jopa muutamia lisälenkki (9B:n haku jalan ja 7Q-5Q -kierto), mutta näistä oli luovuttu jo aikoja sitten kun lumitilanteen vaikutus oli tajuttu.

Tämä osuus oli koko reissun vauhdikkainta tekemistä. Rastit osuivat kohdalleen kerralla ja ainoa pummi (n. 15 sec) tehtiin 7H jälkeen kun asfalttitielle palatessa meinattiin lähteä väärään suuntaan.

Rastien 7O - 9M välinen osuus oli jälleen yllättävän raskasta ajettavaa. 9B-rastin hakemista jalkaisin metsän läpi harkittiin reittiä suunnitellessa. Hervanta oli reissun ainoita paikkoja joista oli jonkinlaista paikallistietämystä etukäteen.

9M-rastilla pääsimme verryttelemään jalkoja kiipeämällä mäen päällä rastin hakuun. Samalla saimme kiinni jälleen Ørnin, jolla tuntui olevan sama suunta meidän kanssamme. 9M rastilla olimme heitä 14 pistettä edellä, jota emme tietenkään tuolloin tienneet. Jatkoimme matkaa letkassa rastin 3I kautta kohti Hervantaa, johon saapuessa he jäivät meistä jälkeen emmekä enää lopussa heitä nähneet.

Jarin reisiosaston tankit alkoivat tässä vaiheessa olla jo melko tyhjät, joten hölläsimme tahtia ja yritimme löytää siloisia väyliä renkaiden alle. Hervannan yö oli Antille ehkä Tampereen tutuinta osa-aluetta, joten rastit 9N, 3L ja 7A napsuivat kohdalleen hyvin.

Loppusuoraa kohti.


Suunnitelman mukaisesti suuntasimme seuraavaksi kohti rasteja 7J ja 9A. Anttia alkoi hiljalleen vaivaamaan jäljellä olevan ajan vähyys. Koko loppulenkin hahmottamiseen ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa maltettu uhrata ajatusta kun kartta oli kerrankin saatu taiteltua hyvin karttatelineeseen. Emme kyseenalaistaneet tätä n. 25 minuutin lisälenkkiä vaikka jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt. Ørniläiset olivat tässä kohtaa paremmin tilanteen tasalla ja he jättivät nämä 2 rastia väliin suunnaten kohti keskustan värivaloja ja pistemerta.

Rastit 5L, 5J, 7B, 7F ja 9R löytyivät ongelmitta mutta takana oleva matka alkoi näkyä siten, että näillä 5 lyhyellä rastivälille pidimme yhteensä 3 huoltotaukoa. Tankattiin nestettä, taiteltiin karttoja, vaihdeltiin lamppujen akkuja ja hääräiltiin kaikenlaista puoliturhaa johon kului aikaa yllättävänkin paljon. Haastetta toi myös klossien jäätyminen ja Antin pyörän etuvaihtaja alkoi heitellä ketjuja pois rattailta sen jälkeen, kun Antti oli useamman kerran isällisesti kantapäällään kehottanut vaihtajaa liikkumaan pienempien rattaiden suuntaan. Onneksi mummoratasta ei loppupätkällä enää tarvittukaan. Pyörillä matkaa tehdessä huoltamista ja säätämistä tuntui olevan paljon tossureissuja enemmän ja säätämistä varten piti aina pysähtyä.

9A - 7J rastien hakuun kului aikaa pienen harhailun myötä lähes puoli tuntia (verrattuna 7A - 5L -reittiin). Meno alkoi olla takkuista vaikka suuria pummeja ei tehtykään. Epävarmuus lisääntyi kellon vilkuilun myötä. 

Rasti 3E haettiin matkalla 7E:lle, josta suunnattiin vielä 5F rastin kautta kohti Karkunvuoren ja Sulkavuoren 9 pisteen rasteja. Tässä vaiheessa tehtiin koko kisan pahin virhearviointi. Aikaa oli jäljellä enää alle 50 minuuttia ja molemmat noista 9 pisteen lipuista vaativat jalkautumista ollen siten hitaita hakea. 9P:ltä takaisin tielle suunnatessa tilanne vihdoin tajuttiin ja päätös 9O:n skippaamisesta syntyi samantien. Aikaa oli jäljellä vain hieman yli puoli tuntia, joten kaupungin keskustan "helpoille pisteille" piti tässä vaiheessa heittää hyvästit.

5E ja 5M rastit uskoimme vielä ehtivämme hakea ennen maaliin suuntaamista rastin 9S kautta. Matkaa kartalta mittaillessa tämäkin suunnitelma alkoi pian tuntua hullulta, mutta koska olimme jo puolivälissä matkalla kohti 5E:tä niin päätimme toteuttaa tämän suunnitelman ja koittaa vain minimoida myöhästymisen. 5E onneksi löytyi kerralla.


9P rastille mentiin kamikaze-tyylillä 8h määräajan lähestymisestä piittaamatta. Lopun suunnitelma (jota ei käytännössä ollut) oli auttamatta yli-optimistinen. Kellon akku loppui matkalla kohti viimeistä rastia.

Hurautimme 3A:n ohi melkein näköetäisyydeltä koska emme saaneet kartasta ja määritteestä selkeää kuvaa sen sijainnista ja etsimiseen ei ollut aikaa. 5M oli helppoa peruskauraa ja Sammonkadun alamäkeen pistimme kaikki peliin jotta ehtisimme maaliin mahdollisimman nopeasti. Vaikka tiesimme myöhästyvämme, uskoimme että 9S rasti kannattaa vielä hakea. Se löytyi helposti, mutta siitä saatu hyöty verrattuna ajanhukkaan oli hieman kyseenalainen. Rastin jälkeen Sammon valtatielle takaisin löytämiseen tarvittiin pari ylimääräistä kartanlukustoppia.

Lopputulema.


Myöhästyimme 8 tunnin määräajasta 8 minuuttia ja 19 sekuntia saaden siitä 16 virhepistettä. Yhteispisteissä olimme neljänsiä vain 2 pistettä Telemark Team Ørnin perässä, joten he käyttivät viimeiset 2 tuntia selkeästi meitä fiksummin ohittaen meidät pienellä marginaalilla. Kolmossija jäi meiltä käytännössä minuutin ja 20 sekunnin päähän. 8 tunnin kisassa olisi ollut useita paikkoja säästää tuo aika, mutta jossittelu on tässä(kin) tapauksessa turhaa.

Tärkeintä oli hyvä pyöräsuunnistustreeni ja osallistuminen hienosti järjestettyyn tapahtumaan, joka säiden haltijan ja uuden varusteen (pyörä mukana rogainingissa) myötä osoittautui yllättävänkin haastavaksi.

Paljon uutta taas opittiin ja vanhoja oppeja kerrattiin. Jotta muistamme ensi kerralla niin laitetaanpa muistiin:

  • Polkupyöräily on nopeampaa tiellä kuin umpimetsässä (tai umpihangessa)
  • Rogainingissa ratkaisut tapahtuvat viimeisen tunnin aikana.
  • Tampereen yöstä voi nauttia ilman aamun päänsärkyäkin :)
Koko reitti (se minkä kellon akku kesti) kartalla.


torstai 6. marraskuuta 2014

Raatojuoksu 1.11.2014

Pyhäinpäivänä kilpailtava pitkän matkan suunnistuskilpailu Raatojuoksu on perinteisesti kuulunut Rajavillien jäähdyttelykisoihin varsinaisen kisakauden jo päätyttyä. Tälläkin kertaa Söderkullassa suunnistettuun tapahtumaan osallistui kolme miestä ja kaksi naista Rajavillien ryhmästä.

Aurinkoisessa syyssäässä juostu kisa keräsi jälleen yli 1000 suunnistajaa lähtöviivalle, joten yhteislähdössä oli lähes Jukolamainen tunnelma. Radat risteilivät Hangelbyn hienossa avokalliomaastossa Söderkullan kaakkoispuolella.

Tuloksissa Rajavillejä löytyi sijoilta:

Miehet 16,3 km:


  • Antti 66.
  • Mikko 100.
  • Tuomas 144 selkävaivojen vaivatessa menoa.

Naiset 10,9 km:

  • Johanna 13.
  • Marja 85.