Juhannuksena Luoston maisemissa kisailtu keskiyön auringon rogaining tarjosi monta uutta ja hienoa kokemusta. 12 tunnin kilpailu oli pisin, johon olemme
osallistuneet. Lisämaustetta kuvioon toi Lapin ainutkertainen tunturimaasto,
jossa suunnistamisesta kellään meistä ei ollut aiempaa kokemusta. Odotukset
olivat korkealla ennen kilpailua ja ennakkospekulaatioihin oli poikkeuksellisen
hyvin aikaa piiiitkällä matkalla kisapaikalle. Rajavillit olivat mukana
matkassa kahdella 2 hengen joukkueella. Tässä mietteitä matkan varrelta.
 |
| Rajavillit 1 vasemmalla, Rajavilli 2 oikealla. |
Rajavillit 1:
Kisa-aamuna kartat saatiin käteen kello 11 tunti ennen
starttia. Reitti alkoi hahmottua nopeasti ja taktiikaksi valittiin kahden
lenkin taktiikka keskellä karttaa sijaitsevan kisakeskuksen (Koparan poropuisto) antaessa siihen hyvät mahdollisuudet. Ensimmäinen lenkki heitettäisiin
kartan pohjoisosan metsämaille, jonka jälkeen siirryttäisiin toiselle lenkille
eteläisen puoliskon tuntureille ja soille.
 |
| Reittisuunnittelu käynnissä. |
Porokellon kalkattaessa lähtömerkin kello 12 selvisi, että
lähes kaikilla muillakin joukkueilla oli sama lähtösuunta. Annoimme
vauhdikkaampien mennä omassa letkassaan ja aloittelimme matkan omaan tahtiin
hyväkulkuisilla kankailla ottaen ensimmäiset tarkat rastipisteet (46-134-84-76)
huolellisesti. Tämän jälkeen noukimme pari rastia (37-44) karttaa halkovan tien
lounaispuolelta ja suuntasimme pohjoiseen.
Rauniorasti (135) tuotti hieman hankaluuksia, kun etsimme
sitä ensin liian pohjoisesta suolta. Kartan pohjoisimman rastin (38) jätimme
suosiolla pois pienten pisteiden ja yli kilometrin lisälenkin takia. Seuraavat
rastit (110-67-85-108-111-39) löytyivät pääasiassa hyvin ja kolmeysin laavulla
pidimme ensimmäisen ruoka- / vessatauon kellon näyttäessä 3 tuntia.
Luoston kulmilla sijainneet seuraavat rastit (64-136)
johdattelivat haastavalle rinnerastille (152), johon osuimme tarkan
suunnistuksen ansiosta erinomaisesti. Tästä oli tarkoitus palata rastien
63-132-41 kautta kilpailukeskukseen välitankkaukseen. Aloimme kuitenkin miettiä
tätä välistopin tarpeellisuutta, koska eväitä oli hyvin jäljellä ja
tunturipurot tarjosivat raikasta nestettä yllin kyllin juotavaksi.
 |
| Tarjolla oli kangasmaastoa... |
 |
| ...suota... |
 |
| ...ja kivikkoa. |
Suunnitelma siis vaihtui lennossa yhden lenkin taktiikaksi
ja vaihdoimme rastin 41 piston enemmän pisteitä antavaan rastiin 81. Myös rasti
54 otettiin matkaan ennen suuntaamista ylös tunturijonon rasteille (137-83),
jotka löytyivät kertalaakista. Tämän jälkeen olikin tarjolla reissun komeimpia
maisemia Kapustan huipulta, josta EMITille tarttui rasti 147. Seuraavalle
rastille (112) lisähaastetta toi tulkinnanvarainen urien risteys. Selvisimme
tästä kuitenkin melko pienellä aikahukalla joihinkin muihin joukkueisiin
verrattuna.
Muutkin Huttutunturin rinteen haastavat rastit (138 ja 153)
osuivat hyvin kohdalleen. Hienoa maastoa suunnistukseen kerrassaan. Rastin 153
jälkeen pidimme jälleen evästaukoa ja suunnittelimme lopun kuvioita. Matka oli
edennyt odotettua nopeammin ja aikaa oli jäljellä vielä kolme tuntia. Etukäteen
olimme mittailleet, että matkaa maaliin olisi tästä 6,5 kilometriä, joten
lisälenkkien heittämiseen olisi hyvin aikaa.
Rastin 94 jälkeen suuntasimmekin hakemaan lisäpisteitä
rasteilta 141 ja 96, joiden välinen märkä ja upottava kulku-ura koetteli
todella reisien kestävyyttä. Matkaa oli takana jo reilusti yli 10 tuntia, kun
saavutimme rastille 34. Olimme aivan maalin vieressä, mutta päätimme vielä
hakea rastit 93 (suurin yhden korkeuskäyrän kumpare ikinä), 59 (soiden ystävän
märkä päiväuni) ja 41 (joka oli siis jäänyt aiemmin hakematta).
 |
| Maisemaa Kapustalta... |
 |
| ...ja Huttutunturilta. |
Tämän jälkeen oli jäljellä enää siirtymä maaliin.
Varsinaista kiirettä ei ollut ja muodollisen loppukirin jälkeen leimasimme
maalissa ajassa 11 tuntia 50 minuuttia. Matkaa oli GPS:ään kertynyt 59,4
kilometriä, joka on todella vähän verrattuna siihen, että kulkemamme rastivälit
linnuntietä olivat 55 kilometriä.
Tuloksissa valloitimme 6 joukkueen sarjassa 3. sijan, mikä
maistui oikein hyvältä. Kaikki meidät voittaneet joukkueet ehtivät hakea kaikki
rastit, mikä on tietenkin ratamestarille pitkä miinus. Meiltä jäi hakematta
kaikkiaan 6 rastia, joista yksi (36) olisi ollut otettavissa paremmalla
reittisuunnittelulla. Muiden käyminen olisi tarkoittanut reisille lisätöitä.
Kilpailusta jäi kaikkiaan oikein mukava maku. Keli oli
rogainingiin oikein sopiva ja maasto osoittautui soita lukuun ottamatta juuri
niin nautinnolliseksi suunnistaa, mitä olimme toivoneetkin. Puolivälin
tienoilla tankkauksen kanssa oli pieniä ongelmia ja vessataukoja pidettiin melkein
joka laavulla ja osin niiden välissäkin, mutta tämä probleema helpotti onneksi loppua
kohden. Missään vaiheessa kilpailua ei tullut kiire, mikä on todella harvinaista
rogainingin tapauksessa.
Rauhallisella tahdilla 12 tuntia kului mukavan nopeasti. Nähtäväksi
jää, milloin uskaltaudumme ottamaan seuraavan askeleen ja starttaamaan 24
tunnin kuninkuusmatkalle…
Rajavillit 2:
Rajavillien kakkosjoukkue lähti kisaan odottavin
tunnelmin. Toiselle kisa oli ensimmäinen
rogaining ja toisellekin tuplaten
pidempi kuin pisin tähän mennessä.
Reitti suunniteltiin kahteen osaan ja välissä oli tarkoitus pitää kunnon
ruokatauko kilpailukeskuksessa. Reittisuunnitelma tehtiin melko suuntaa
antavaksi ja päätettiin matkan varrella katsoa mitä rasteja haetaan ja mitä
suosiolla jätetään väliin. Lisäjännitystä toi kisaan vielä se, ettei
kummallakaan ollut kovin paljon kokemusta 1: 30 000 kartalla
suunnistamisesta
 |
| Reittisuunnitelma valmiina. |
Lähdimme samaan suuntaan kuin suurin osa joukkueista, eli ensin
haimme rastit 46, 134, 84 ja 76.
Jokainen rasti aiheutti jonkin verran pyörimistä. Tämän jälkeen suuntasimme rastille 135, joka löytyi melko hyvin. Rasti 148 menikin sitten pyörimiseksi, kun karttaan
merkitsemättömät ojat sotkivat suunnistajan ajatukset. Löytyi se rasti
kuitenkin lopulta. Rastien 110, 67 ja 85 jälkeen suuntasimme rastille 39,
koska halusimme ehtiä kahvilaan tankkaamaan energiavarastoja ennen sen sulkeutumista. Munkin ja kaakaon tuoman
lisäenergian turvin päätimme hakea Pikku-Luoston läheltä rastit 136 ja 64.
Rastien 108 ja 111 jälkeen suuntasimme rastille 132, jonka
jälkeen päätimme jatkaa matkaa yhtenä lenkkinä, koska tuntui että aika alkoi
loppua kesken. Rastin 63 jälkeen
suuntasimme Latvavaaralle rastille 137 ja sieltä rastille 83. Tässä vaiheessa
aikaa oli kulunut jo yli 9 h, joten päätimme ettemme lähde Kapustan päälle vaan
suuntaamme rastille 54. Laskeskelimme saavamme näin enemmän pisteitä. Rastien 81 ja 59 jälkeen suuntasimme rastille
93 ja sieltä rastille 34, joka oli jo ihan kilpailukeskuksen vieressä. Maaliin saavuimme aikaan 11h 34min. Tuloksena 2079 pistettä. Linnuntietä kulkemamme matkan
pituus oli 35,1 km, kun taas gps:n lukemana oli 50,40km. Aika paljon tuli
siis pyörittyä ja suorempiakin reittivalintoja olisi voinut tehdä
Kisaan voi olla tyytyväinen, koska kaikki etsimämme rastit
löytyivät lopulta ja tasainen vauhti pysyi yllä loppuun saakka. Tarkemmalla suunnistuksella pisteitä olisi
ehtinyt kerätä enemmän, joten sitä harjoittelemaan seuraavaksi. Ainoa
harmittamaan jäänyt asia oli Kapustan ja Huttutunturin oikaisun myötä näkemättä jääneet
maisemat
Muuta reissussa bongattua:
 |
| Pakollinen porokuva ja traktorikevennys. |
 |
| Palautumisjuomaa juhannusyön pikkutunneilla. |
 |
| Juhannuspäivänä heitettiin palauttava porrastreeni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti