Rajavillit 2: Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kakkosjoukkueen naiset lähtivät avaamaan seikkailukisakautta Oittaalle talviseikkailun kuntosarjaan. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin ja kerrankin yli 6h yöunet takana kisaan lähtiessä. Vaihtoalueelle kannettiin kaikki välineet, sukset huollettiin kisakuntoon ja fillarit koeajettiin. Kisamateriaalissa ei saatu vielä karttoja, vain reittikirja, ohjeet ja leimauskortti sekä ihmetystä herättänyt porkkanan puolikas. Porkkana reppuun ja tarvittavat kamat mukaan.

Vaihtoalue ennen starttia ja yksi Rajavilli vielä lähdössä testaamaan suksia. Kuva: Snowflakes

Startti klo 10, mukana 22 joukkuetta. Kilpasarja oli startannut jo 3h aiemmin. Ensimmäisenä osuutena muistisuunnistus, osin tietä, osin hangessa. Rastit löytyivät hyvin. Oli mukavaa, kun kilpasarja oli tehnyt valmiit urat hangen puolelle, vaikka kyllä sitä hankea riitti meillekin. Juoksuvauhdissa annettiin tasoitusta ja mentiin omaa vauhtia, kisaa oli vielä paljon jäljellä. Ensimmäiseen vaihtoon tultiin erään ohikulkijan laskujen mukaan sijalla 15.

Vaihdossa saatiin kartat ja lähdettiin hiihto-osuudelle, jonka rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä. Viimeiseen hetkeen asti arvottiin perinteisen ja vapaan välineiden välillä, päädyttiin ehkä pienellä riskillä vapaan kalustoon. Hiihto kulki mukavasti ja oli yllättävän kevyen tuntuista menoa. Kapea vapaan ura ei pahemmin vaikeuttanut hiihtoa. Kävimme hakemassa ensin rastit, jotka olivat kaikkein kauimpana. Rastit tarttuivat hyvin mukaan. Paikka paikoin rasteja haettiin sukset käsissä hangesta, sen verran etäällä hiihtourasta ne olivat. Hiihtäjiä oli paljon ja muita kisailijoita tuli vastaan ja vähän joka suuntaan, mutta rastien vapaan järjestyksen takia ei sijoituksista ollut mitään tietoa vaihtoon saapuessakaan. Pohjekramppi iski toiselle kisaajalle vaihtoalueella juuri pyöräilyyn lähtiessä. Lämpimästi vaatetta päälle ja fillarin selkään, toivoen ettei krampeista olisi pahemmin haittaa. Pyöräilyssä haettiin rastit määrätyssä järjestyksessä. Toiselle rastille mennessä alkoi viivasuunnistus, jossa valkoiselle alueelle oli piirretty viiva, jota seuraten, tai omalla vastuulla oikoen, pääsi rastille. Hetki viivaa pitkin ja sitten oiko suoraan rastille, leimaus ja matka jatkui viimeistä fillarirastia kohti. Reisien kramppaaminen ei ollut kaukana, mutta vaihtoon asti selvittiin.

Lumiukko rakentumassa questilla.

Tehtävä suoritettu! Kuva: Snowflakes

Vaihdon jälkeen vuorossa quest-tehtävä: Lumitornin/-ukon rakentaminen määrättyyn korkeuteen ja materiaalin mukana ollut porkkana päällimmäiseksi. Lohkaretekniikka toimi, lumikenkäilyn kartta haltuun ja alku juoksemalla tietä pitkin kengät kainalossa. Lumikenkäily oli mielenkiintoinen osuus, sillä jälkiä riitti ristiin rastiin metsässä. Kartanlukija haikaili muutamaan otteeseen autossa odottaneen kompassin perään. Kuitenkin rastit löytyivät ilman pummeja ja vauhtia riitti mukavasti. Viimeisellä rastilla oli 4 joukkuetta yhtä aikaa leimaamassa, joten kunnon loppukiri oli otettava. Muut menivät kengät jalassa, itse juostiin loppu tietä pitkin lumikengät käsissä. Tässä vaiheessa iski krampit ja kovempaa ei vaan päässyt. Kaksi joukkuetta oli edellä maalissa rastilta lähteneistä, toinen kilpasarjalaisia.

Maalissa

Maalissa joukkueet saivat suklaalevyn, mistä puolet tuhottiin muutaman minuutin kuluessa maaliin tulosta. Lisäksi mukavana yllätyksenä oli arvontapalkinnoiksi saadut kuivapussit. Saunan ja ruokailun jälkeen kotia kohti. Viimeisin yllätys oli tuloslistaa tutkiessa, kun meidän joukkue oli sijalla 5 parhaana naisjoukkueena. Aikaa meni 5h 10min ja matkaa kertyi reilu 48km. Lopputulos oli huomattavasti oletettua parempi, joten tyytyväinen voi olla! Oli muuten kannattavaa ottaa vapaan välineet alle, hiihdon jälkeen oltiin jo jaetulla 4. sijalla.

Kiitos järjestäjille, järjestelyt toimivat ja kelikin oli mitä mainioin :)

-Johanna & Marja

Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kilpailupäivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä ja autolla kilpailupaikalle Oittaalle siirtymisellä. Markus räpsäytti ensimmäisen kisakuvan jo kehällä matkalla kohti kilpailukeskusta. Onneksi itse osallistumismaksu ei ollut kovin suuri ;)

Valmistelut ja materiaali

Aamun pimeydestä huolimatta mieli oli korkealla, kun saavuimme kilpailupaikalle. Ensimmäinen ihmetyksen kohde oli materiaalin noudon yhteydessä saatu porkkanan puolikas, mutta muuten materiaalissa ei huomattu mitään erityistä. Myöhemmin toki huomasimme, että materiaaliin tutustuminen jäi hieman puutteelliseksi. Tässä vaiheessa levitimme varusteet valmiiksi vaihtoalueelle ja jäimme odottamaan lähtöä.

Aamu valkeni mukavasti lähdön lähestyessä.

Muistisuunnistusta

Antin talven aikana tekemistä muistisuunnistusharjoituksista oli apua heti alkuunsa, kun ensimmäisenä oli edessä muistisuunnistus. Kaikki kuusi rastia löytyivät mainiosti, joskin vauhdissa annettiin tasoitusta nopeimmille ja alkulämmöt otettiin omaan tahtiin. Kakkosrastille valitsimme hieman pidemmän reitin, joka tuntui meistä varmemmalta. Tappiota ei tässä kuitenkaan tullut paljoa. Pienen koukeron teimme vielä käydessämme uudestaan kakkosrastilla kolmosen jälkeen hoitamassa leimaamisenkin, joka oli aiemmin unohtunut seuraavaa väliä tutkaillessa. Aikaisen aamuherätyksen piikkiin :)


Kilpailun hauskin paikka löytyi kuutosrastilta hypättäessä puolimetriseen puuteriin kallioleikkaukselta alas kohti tietä. Iloisin mielin jatkoimme kohti vaihtoaluetta.

Vauhdikkaasti rinnettä alas.

Hiihto-osuus

Hiihto oli meille ennakkoon ajateltuna kaikkein epävarmin laji, olihan Antti hankkinut sukset vasta helmikuun alussa. Harjoituskilometrejä oli kuitenkin kertynyt varsin mukavasti ja hiihto-osuuden alussa minä tunnuin olevan jarruna matkassa - varsinkin kun Antti tuntui onnistuneen pitovoitelussa paremmin. Suksilla lähdimme kiertämään ensin lyhyen lenkin kisakeskuksen kaakkoispuolelta. Ajatuksena oli, että tämän jälkeen voi vielä pitoja tarvittaessa lisätä suksen pohjiin.

Hyvällä fiiliksellä rastille S2. Kuva: Snowflakes

Meno maistui ja suksi toimi. Kuva: Snowflakes

Pitoja ei kuitenkaan lisää tarvittu, vaan matka jatkui suoraan toiselle lenkille. Rastille S6 nousimme hieman liian aikaisin ja lumessa sai rämpiä. Tämän jälkeen rastit tarttuivat matkaan varsin sujuvasti ja nostimme sijoitustamme parilla pykälällä ennen vaihtoa.

Fillariosuus ja iso virhe

Sukset vaihtuivat fillareihin ehkä turhankin hätäisesti ja samalla joukkueen sisäinen viestintä petti. Antti kertoi, että haetaan rastit 2-7 numerojärjestyksessä. Minä päättelin tästä, huonommin materiaaliin tutustuneena, että ykkösen voi hakea missä välissä tahansa. Itse olin unohtanut kokonaan, että ensimmäinen rasti oli vedetty yli reittikirjasta. Antti keskittyi mutustamaan eväitä polkemisen ohessa eikä siis ollut kartalla matkan etenemisestä, joten virhe huomattiin vasta saavuttaessa ‘ykkösrastille’, kun Antti rupesi tarkastamaan minulta leimattavan rasti numeroa.

Tutkimassa fillariosuuden karttaa, mutta ei tarpeeksi. Kuva: Tuomas Maisala

Rastilla olessamme mietimme yhdessä toisen joukkueen kanssa, (kyllä, emme olleet virheemme kanssa yksin) mitä reittiä lähtisimme hakemaan kakkosrastia. Päädyimme ajamaan noin 3,5 km takaisin edelliseen isompaan risteykseen, koska pelkäsimme että rasti on jätetty pois pikkutien auraamattomuuden takia. Noin 22 minuutin koukun jälkeen palasimme takaisin reitille.

Virheestä huolimatta meno maistui komeassa säässä. Kuva: Snowflakes.

Rastin B2 jälkeen löimme stopin risteykseen ja luimme reittikirjan ohjeet oikein kahteen kertaan lisävirheiden välttämiseksi. Tämä oli hyvä veto, sillä seuraavana oli vuorossa ratamestarin erikoinen viivasuunnistus, jossa oikominen oli omalla vastuulla sallittu. Seuraavassa risteyksessä oli  pysähdyksissä toinen joukkue opaskartan äärellä ja pysähdyimme itsekin tähän viideksi minuutiksi painamaan mieleen kadunnimiä viivasuunnistuksen oikoja varten. Oijot onnistuivat täysin suunnitelman mukaan. Fillariosuuden loppupuolella ainoana hidastavana tekijänä toimi minun krampeista varoittavan etureidet.

Lumikengillä maaliin

Onneksi Antti oli varustautunut sauvoilla lumikenkäosuutta varten. Sauvat auttoivat matkan tekoa siinä määrin, etteivät etureidet vaivanneet varsinaisesti lumikenkäillessä ollenkaan. Loppumatkasta oli Antin vuoro sitten valitella kramppeja, mutta ne eivät onneksi äityneet kovin pahoiksi. Viikolla korjatut lainalumikengätkin kestivät hyvin, joten lumikenkäosuus suunnistettiin hienoissa maastoissa tarkasti ja ihailtiin kauniita aurinkoisia maisemia.

Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla.

Maalissa kuudes sija tuloksissa tuntui hieman katkeralta, olihan eroa kolmossijaan vain noin vartti. Fillariosuuden virheeseen tuhlasimme kuitenkin selkeäsi enemmän. Kauniit maisemat, upea keli ja nautinnollinen reitti tarjosivat kuitenkin niin paljon hyvää, ettei virheestä ollut lopulta muuhun kuin muistuttamaan valmistautumisen tärkeydestä. Kiitos.

Aikaa kului 7h 13min ja matkaa kertyi 77km. Sijoitus maalissa 6.

Garminista matkadata.

Jämi42 - Ski 16.2.2013

Syksyllä oli Antin kanssa puhetta Jämi147 Triplaan osallistumisesta. Lopulta allekirjoittanut oli kuitenkin ainoa mukaan ilmoittautunut, Antille kun osui muita menoja samoille päiville. Toivottavasti saan kuitenkin joukkuekaverin matkaan edes toiseen kesän mittelöistä.

Valmistautuminen

Jämin perinteisen hiihtotavan 42km toimi erittäin hyvänä kannustimena ottaa vuottan aikaisemmin hankitut perinteisen sukset todella käyttöön. Ennen Jämin starttia kilometrejä perinteisellä hiihtotavalla ehti kuitenkin kertyä vain alle 200, siis edellinen talvi mukaanlukien. Treenikilometrien vähyyden takia oli hakusessa niin hiihto-, kuin voitelutekniikka, vauhdinjako ja oikeastaan kaikki muukin. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtokilpailu ala-asteen kisojen jälkeen.

Yhtenäinen 42km:n reitti kiinnosti vaihteluvuutensa ja maisemiensa takia. Kuva: Jämi147

Hollille saavuin ajoissa ja hieman ihmetellen seurasin toisten voitelutoimia ja suksien testausta. Itse olin matkalla kuivatellut varusteita, jotka olivat unohtuneet koneeseen pesun jälkeen. Lähdön lähestyessä vaatteet olivat kuivuneet tarpeeksi, jotta ne sai päälle, ja olo oli muutenkin yllättävän rauhallinen ja varma.
Oma paikka lähtörivistössä löytyi aivan ulkoreunasta, jossa ei turhaa ryysystä ollut. Kakkosrivistä lähtö ei ollut aivan sitä mitä olin suunnitellut, mutta reipas alku oli lopulta ihan hyvä. Heti alkumatkasta huomasin, että annoin tasoitusta toisille sekä luistossa, että tasatyönnössä (tekniikka hukassa). Oma vauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja kaunis ilma sai suun hymyyn, vaikka miestä ja naista lappoi ohi molemmin puolin.

Edessäni oli monta oikeaa hiihtäjää. Kuva: Jämi147

Matkalla

Oma porukka rupesi löytymään noin kympin jälkeen. Pitoa omassa suksessa riitti varsin hyvin, joten ylös mentäessä pysyin matkassa hyvin mukana. Laskuosuuksille piti kuitenkin ottaa tiukasti seurattavasta selästä kiinni ja nauttia imusta mahdollisimman paljon.

Puolen matkan jälkeen pyllähdin alamäessä, vaikka kaveri ehti ylhäällä varoittaa vauhdikkaasta laskusta. Onnekseni kaaduin keskellä mäkeä, joten pääsin nopeasti vauhtiin mukaan, eikä porukka ehtinyt vielä liian kauas. Juomapaikoilla tuppasin käyttämään hieman matkakavereita enemmän aikaa, ja jouduinkin aina niiden jälkeen hiihtämään hieman porukkaa kiinni.

Maaston juomapaikoilla palvelu pelasi mallikkaasti. Kuva: Jämi147

Viimeiselle 12km lähtiessä tunsin itseni vielä erittäin hyvä voimaiseksi ja lopun ylämäet tulivatkin varsin mukavasti. Henkisesti matkan kovin paikka oli kun pitkän ylämäen jälkeen odotin ladun jatkuvan tasaisena, mutta edessä olikin pitkä loiva lasku. Laskussa, ylämäessä reilusti taakse jääneet, matkakaverit saivat minut reilusti kiinni ja painelivat ohikin. Tässä vaiheessa oma voitelun epäonnistuminen tuntui kohtuullisen rankalta.

Maaliin

Maaliin tulin lopulta peräkkäin lähtöviivalla takanani olleen miehen kanssa. Olo oli hiihdon jälkeen varsin hyvä voimainen ja tyytyväinen. Salaisena tavoitteena ollut kolmen tunnin aika jäi reilun minuutin päähän, joten tavoitteita seuraavalle vuodelle jäi mukavasti. Hiihdosta mieleen jäi mukava matkaseura, upeat mäntymetsät ja hyvät järjestelyt.

Garmin kertoo matkan, vauhdin ja sykkeet.

Kotimatkalla pysähdyin sukulaisen luokse samaan voitelu- ja tekniikkavinkkejä. Puhelimessa saadut tekniikkavinkit olin ymmärtänyt väärin ja pitoa olin levittänyt noi 4cm liian pitkälle kannassa, joten ensi kerralla mennään lujempaa!

Tulokset
Fiilistelyvideo-reitistä